Mutta kun sinilatvasta ottaa valokuvan ja suurentaa sen, näkee jotakin sellaista, mitä ei ohikulkiessa ole huomannutkaan. Kuinka kaunis kukka se onkaan!
 |
| Lehtosinilatva |
Elin vuosia sitten kiireisimpiä ruuhkavuosiani, eikä minulla ollut paljoakaan aikaa istuskella puutarhassa. Elämä oli autolla ajelemista paikasta toiseen vieden lapsia kouluihin ja harrastuksiin, työtä ja kotitöitä, puutarhanhoitoakin.
Joskus huomasin matkalla kotiovelta autolle, kuinka kaunis kukka tai lehdistö jollakin kasvilla oli, kun aurinko paistoi lehden lävitse, ja jäin sitä hetkeksi ihailemaan. Mutta kuka niitä jaksaa kovin kauaa paikallaan katsoa? Tai edes ehtiikään? Ei kukaan.
Joskus huomasin matkalla kotiovelta autolle, kuinka kaunis kukka tai lehdistö jollakin kasvilla oli, kun aurinko paistoi lehden lävitse, ja jäin sitä hetkeksi ihailemaan. Mutta kuka niitä jaksaa kovin kauaa paikallaan katsoa? Tai edes ehtiikään? Ei kukaan.
 |
| Kurjenmiekka ja jättipoimunlehti |
Silloin sain idean, että yrittäisin vangita sen kauniin hetken valokuvaan. Kuvan voisi aina halutessaaan ottaa esille katsottavaksi ja siihen voisi aina palata. Joten aloitin puutarhakasvien kuvaamisen.
Kehystin parhaat kuvani ja ripustin ne seinille. Ja aina kun kuljin kuvien ohitse, tunsin kuinka rentouduin, tunsin kuinka stressitasoni laski.
Ajatukseni siirtyivät hetkessä kesään ja olin ulkona puutarhassani istumassa omenapuun alla. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Olin kuin vapaalla, kesälomalla.
Se oli ihmeellistä!
Silloin tajusin valokuvan ja yleensäkin kuvan voiman. Enkä ole ainoa, sillä asiasta on puhuttu ja kirjoitettu paljonkin.
 | ||
| Omenapuun kukkia ja elämää siellä. Pieniä, ohikiitäviä hetkiä... |
Kehystin parhaat kuvani ja ripustin ne seinille. Ja aina kun kuljin kuvien ohitse, tunsin kuinka rentouduin, tunsin kuinka stressitasoni laski.
Ajatukseni siirtyivät hetkessä kesään ja olin ulkona puutarhassani istumassa omenapuun alla. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Olin kuin vapaalla, kesälomalla.
Se oli ihmeellistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti