 |
| Vastasatanutta lunta Joutsenlammen rannalla Aulangolla |
Maa oli peittynyt lumeen, mutta lampi ei ollut vielä jäässä. Siellä kesäkauden asustaneet sinisorsat olivat jo lähteneet lämpimämmille vesille, ehkäpä jonnekin Länsi-Eurooppaan asti. Niistä ei ollut jäljellä kuin haalea muisto mielessäni ja vähän kirkkaampi kuva valokuvissani.
Joutsenlammen sorsat
Mieleeni muistui, kuinka edellisellä käyntikerrrallani oli ollut syksy ja kaunein ruska-aika, kun kävelin yksinäni samaista Joutsenlammen rantapolkua ja ihailin lammen tyyntä pintaa ja väriloistoa sen ympärillä. |
| Syksyistä väriloistoa Joutsenlammella, Aulangolla |
Joutsenlammella asustellut sinisorsaparvi huomasi minut oitis ja lähti hiljalleen uimaan luokseni toivoen saavansa jotain syötävää.
 |
| Sinisorsat, naaras ja uros, Joutsenlammella Aulangolla |
Miten olin voinutkaan unohtaa tämän?! Lintujen ruokinnan... Juttelin sorsille kaikenlaista, pahoittelin ajattelemattomuuttani, selitin niille ummet ja lammet ja lupasin tuoda syötävää sitten ensi kerralla.
 |
| Toiveikas naarassinisorsa kuunteli tarkkaavaisena selityksiäni |
Ne eivät ymmärtäneet minua, vaan viipyilivät lähettyvilläni pitkän aikaa, näykkivät rannalta jotakin ja seurailivat sivusilmällä tekemisiäni. Uivat edessäni matalassa rantavedessä hiljalleen edestakaisin. Varsinkin ruskeakirjava naarassinisorsa oli erityisen sinnikäs.
Linnut ovat yleisesti ottaen sosiaalisesti hyvin lahjakkaita ja tämä lintu todellakin osasi kerjäämisen jalon taidon. Se tiesi, kuinka näyttää mahdollisimman suloiselta ja hellyyttävältä. Sydäntäni särki...
 |
| Sinisorsa etsii syötävää: siemeniä, jyviä, ruohoa, hyönteisiä - vaaleata leipää? |
Lopulta uskoivat: minusta ei ollut heille hyötyä - ja lähtivät pois.
 |
| Ei ruokaa tarjottavana - sorsat lähtivät matkoihinsa |
Joutsenlammen keskellä on kaksi tekosaarta, joissa kasvaa hopeapajuja ja joissa vesilinnut pesivät. Hopeapajut veden äärellä ovat heikkouteni, onpa kaunista!
Pihallani ei vielä ole näitä koristeellisia pikkupuita ja pikku puutarhuri sisälläni alkoikin vaivihkaa heti suunnitella niille paikkaa.
 |
| Vesilinnut pesivät mielellään näillä hopeapajuja täynnä olevilla tekosaarilla |
Sivusilmällä seurasin vanhempaa rouvaa, joka käveli lammenreunapolkua minua kohti. Yllättäen hän tulikin luokseni juttelemaan niitä näitä.
Sain kuulla häneltä paikalla pitkään asustaneen joutsenparin, Jannen ja Ainon, viime vaiheet. Hän kertoi, kuinka urosjoutsen oli loukkaantunut reviiritaistelussa laulujoutsenten kanssa ja seuraavana kesänä kuollut. Nyt ei ole ollut kahteen kesään joutsenia, ei laulu- eikä kyhmyjoutsenia - Joutsenlammella.
Metsälammen sorsat
Hän jatkoi matkaansa ja minä jatkoin lammen polkua eteenpäin omaani. Tulin Metsälammelle. Vastarannalla oli kaunis huvimaja, Ruusutemppeli, jota ihailin hetken aikaa ja josta otin valokuvia. |
| Ruusutemppeli Metsälammen rannalla Aulangolla |
Ja sorsia oli täälläkin, mutta näillä sinisorsilla oli erilainen ruoankerjuutekniikka kuin Joutsenlammen sorsilla. Koko parvi ui minua kohti, mutta sitten yksi sorsista lähestyi minua varovaisesti toisten jäädessä kauemmaksi odottamaan.
 |
| Tiedustelija |
 |
| Suora katsekontakti... ei epäilystäkään, sorsalla on minulle asiaa |
 |
| Arvioiva katse... linnut näkevät tarkemmin lähelle vähän sivusilmällä |
Jälleen sama tilanne kuin Joutsenlammella: anteeksi, ettei minulla ole syötävää mukanani... ensi kerralla sitten...
 |
| Hiljaista, hellyyttävää ja nöyrää kerjäämistä |
Tämä sorsa hyväksyi tilanteen nopeammin kuin edellinen. Se kääntyi poispäin ja samalla jo toiset sorsat kauempana käänsivät minulle selkänsä ja odottivat, että tämä naarassorsa tulisi takaisin - ja uivat kaikki yhdessä hiljalleen poispäin.
 |
| Turha yritys, ei ruokaa, joten kaikki käänsivät minulle selkänsä |
Katselin lampea vielä hetken, ei tuullut laisinkaan ja ympärilläni oli rauhallista. Miksi olinkaan pitänyt lähes 20 vuoden tauon täällä käymisestä? Täällä pitää ehdottomasti käydä toistekin. Heti, kun tulee lunta, päätin. Paikka olisi varmaan huikaiseva.
 |
| Näkymä Ruusutemppelin ikkunasta Metsälammelle |
 |
| Aulangon Metsälampi talviaikaan |
Aulangon luonnonpuistoalue
Aulangon luonnonpuistoalue on yksityishenkilön, eversti Hugo Standertskjöldin, rakennuttama laaja puistoalue tekolampineen, tekosaarineen, näköalatornineen, huvimajoineen ja ulkoilualueineen.Paikan perustaja ja rakennuttaja avasi puiston jo elinaikanaan kaikelle kansalle iloksi ja hyödyksi. Tällaista anteliaisuutta kohtaa harvoin ja jo siksikin tällaisissa paikoissa olisi käytävä. Ja paikkahan on todella kaunis, mielenkiintoinen ja laaja alue.
Paikan omistaa nykyisin Hämeenlinnan kaupunki ja se on Suomen toiseksi suosituin retkeilyalue. Siellä käy vuosittain jopa 400 000 henkeä.
It was winter and I was standing by Lake Joutsenlampi in Aulanko, in southern Finland. It was snowing and the whole world seemed to go to sleep.
I remembered when I was there the last time. It was autumn and mallords swam there in Lake Joutsenlampi. They came to me asking something eat, f.ex. some white bread. I had not any, so they just swam away.
An old lady was out walking there and she came to me. She told me about swans, named Aino and Janne, who lived there before. The male swan, Janne, had fought with other male swans two three years ago and it was hurt. It died later. Now there are no swans in Lake Joutsenlampi (swan=joutsen).
I walked to an other lake named Lake Metsälampi. It is situated near Lake Joutsenlampi. There were mallards, too. And again...they came to me asking some food, but again... I had not any, so they swam away. How sad!
I wondered, why I had not visited here for so long time. It was about twenty years ago, when I was here last time. I desided I have to come here in next Spring and in next Summer, too.
Aulanko is the second most popular nature reserve in Finland. About 350 000 people visite there every year. I do not wonder why. The place is really beautiful.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti