28.1.2018

Polut

Lähdin samoilemaan metsään ulos luontoon ja jo alkumatkasta katseeni etsi tuttua polkua, jota pitkin olin aina kulkenut. Tuolla se on! Tyytyväisenä, mieli huolta vaille eksymisestä, kävelin kapeata ja kiemuraista polkua pitkin eteenpäin. Samaa polkua, jota marjastajatkin käyttävät. Samaa polkua, jota paikallisetkin tai satunnaiset kulkijat tarpovat. Samaa polkua, jolla metsän eläimetkin kulkevat. Olen oikealla tiellä. Muut ovat sen aikoinaan jo etsineet ja luoneet. Parhaan reitin perille.

Tuttu järvenrantapolku. Se on niin kapea ja vähän käytetty, että sitä tuskin huomaa varpujen seasta kevyen lumipeitteen alta. Mutta minä ja moni muukin tuntee sen.

Polku näyttää suunnan, polkuverkosto mahdollisuudet. Joskus vaihtoehtoja on kaksi tai monen monta ja onkin vaikeata päättää, minne oikein menisi. Monesti puhutaan valinnan vapaudesta, mutta joskus valinnanvapaus on pakkoa. On pakko valita eri vaihtoehtojen välillä. Vapaus ja pakko ovat samanlainen ikuinen ongelma kuin kysymys, oliko ensin muna vai kana.

Mutta jos tuntee seudun, voi valita haluamansa reitin, vaihdella kulkureittiä ja kulkea välillä toista ja välillä jotakin muuta reittiä. Pelkästään vaihtelun vuoksi.  Jokainen reitti näyttää seudun luonnosta eri puolia. Toinen polku kulkee järvenrantaa pitkin, yksi harjulla, kolmas sisälammen reunaa kiertäen. Mitä haluat tänään nähdä tai kokea...


Tämä ei ole tavallinen polku. Polku kulkee harjun kapeimman kohdan ylitse ja tätä pitkin vedetään vene isolta järveltä pienelle sisälammelle. Huomaa pyöreät puunrungon palat, joita käytetään apuna venettä vedettäessä polkua pitkin.

Mutta jos paikka on tuntematon ja outo, edessä voi olla ongelmia. Ulos luontoon on helppo eksyä. Niin voi käydä kokeneellekin kulkijalle ja on käynytkin. 

Jos kädessäsi on kartta, se helpottaa valintaa. Jollei, risteyspaikalla kannattaa viettää pieni tovi ja miettiä. Eritellä tilanne ja mahdollisuudet, miettiä, minkälaisen riskin ottaa vai kääntyykö yksinkertaisesti takaisin. Toisia tuntematon pelottaa, toisia se houkuttaa. Toiset ovat turvallisuushakuisia, toiset ovat alttiimpia seikkailemaan, kokeilemaan uusia asioita ja etsimään uusia suuntia. Luonnossakin. Kumpaan ihmisryhmään itse kuulut?


Risteysalue Isopuistossa, Kotkassa. Isompi pääkäytävä, josta lähtee kaksi pienempää polkua eri suuntiin. Tänne tuskin voi eksyä, alue on sen verran pieni.

Polku voi olla kapean kapea, tuskin havaittava, harvoin käytetty. Se voi olla myös tehty: kivituhkalla tai kuorikatteella päällystetty. Asfaltillakin. Jos maasto on vaikeata kulkea, suota tai kivikkoa, paikalle on voitu rakentaa pitkospuut ja portaatkin. Silta ojan tai joen ylitse.


Vaikeaan maastoon on rakennettu pitkospuut helpottamaan kulkemista. Aavasaksa Lapissa.
Pitkospuut kaiteineen Pikkukoskella Nurmijärvellä.


Se voi olla leveä ja sitä on alettu kutsua jo käytäväksi tai jopa tieksi. Kaikki ne kuitenkin vievät jonnekin. Ja polun tai reitin leveydestä voi päätellä, kuinka suosittu polku on. Kuinka moni sitä käyttää. Kuinka moni haluaa sinne, minne reitti vie. Kuinka suosittu on kohdepaikka. Mitä tarjottavaa sillä on.

Aino Acktén puistotie Savonlinnassa, lähellä Olavin linnaa. Luulisin, että tässä on joskus kulkenut vain kapea polku - kauan sitten.

Polku voi olla myös oikopolku. Niitä on kaikkialla. Paitsi luonnossa myös kaupunkialueella, kauppakeskusten ulkoparkkipaikoillakin. Ihminen on perusluonteeltaan laiska - vai kutsuisinko sitä vain viisaudeksi - mutta aina on pyritty järkeistämään asioita ja toimintoja. Miksi käyttää aikaansa ja voimiaan kävelläkseen mutkikkaasti paikasta toiseen, vaikka matka olisi suunniteltu kuinka kauniiksi tahansa, kun voi valita oikoreitin. Oikopolun. 


Sveitsin puisto on täynnä epävirallisia oikopolkuja. Niitä on kaikkialla.

Sanotaan, että tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Älyä on aina arvostettu fyysistä voimaa enemmän. Eikä syyttä. Sen jokainen polunkäyttäjäkin tietää. Miksi sitä muuten kulkisi valmiita polkuja, kun voisi rämpiä ryteikössäkin ja käyttää aikaansa ja voimiaan turhaan harhailuun.


Pihapolku saunalle ja kaivolla. Vasemmalta varjosta nousee polku itse talolle. Ainola Järvenpäässä.

Tietenkin on aina niitä, jotka eivät valmiita polkuja tallaa, vaan luovat itse uusia. Etsivät parhaat reitit, helpoimmat tai kauneimmat kulkureitit,  uudet kohteetkin, ja heitä saamme kiittää, että itse pääsemme helpommalla. Saamme nauttia toisten työn tuloksista. Me, valmiiden polkujen tallaajat. Ainakin joissakin asioissa.


Kaksi-kolme polkua niemen kärkeen näköalapaikalle. Halosenniemi Järvenpäässä Tuusulanjärven rannalla.




2 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia eri vuodenajoista. Kiva kun löysin blogisi Blogit.fi:n kautta. Blogissani on neljän puutarhakirjan arvonta, käyhän kurkkaamassa. Mukavaa alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi:)) Kävin kurkkaamassa plogiasi: mielenkiintoiset kirjat sinulla on arvonnassa. Itseltäni puuttuu nuo kaikki, vaikka puutarhakirjoja onkin kertynyt vuosien kuluessa valtava määrä. Voiko niitä olla liikaa? Hyvät viikonloput sinullekin!

      Poista