Langinkosken keisarillinen kalastusmaja

Kävin puolisoni kanssa viime heinäkuussa Langinkosken keisarillisessa kalastusmajassa, joka sijaitsee Kymijoen itärannalla, Kotkassa. Aivan ohimennen, hetken mielijohteesta - ja se kannatti. Paikka oli hieno. 

 

Oli valtavan aurinkoinen ja kuuma päivä, oikea hellepäivä. Mikä sen mukavampaa kuin viettää hetki vilvoittavien vetten äärellä, Langinkoskella. Siellä kävellessämme, vähäsateisen kesän loppupuolella, mietimme, miltähän paikka näyttäisi keväällä.

Keväällä, kun lumien sulamisvedet saisivat kosken vesimassat kuohumaan niin, että se täyttäisi kaikki joen uomat vedellään. Myös ne uomat, joissa kesällä veden määrä vähenee ja toisin paikoin jopa kuivuu kokonaan muistoksi vain. Kuten nyt, heinäkuun helteillä.

Silloin, keväällä, paikka olisi varmaan upea. Sillä kävelysilloista päätellen, vesi virtaisi keväällä kalastusmajan molemmin puolin ja uskon, että sen kohinan kuulisi talon sisälle asti. Uskonpa vielä, että veden voima tärisyttäisi maata niin, että sen tuntisi talossakin. 

 

Edessä oleva joenuoma oli nyt heinäkuussa aivan kuiva, mutta keväällä lumien sulettua vettä ryöppyäisi varmaan kalastusmajan molemmin puolin. Sillä majan toisella puolella on myös silta, sisääntuloreitti. Silloin paikka on varmaan mykistävä. Tänne on tultava keväällä uudestaan!

Keisarillisen kalastusmajan kohdalla joki haarautuu kolmeksi (?) eri haaraksi, josta isoin ja levein uoma on tämä oikeanpuoleinen. Päähaara. Langinkoski.

Uskon, että paikka olisi myös talvella hieno, kun puut olisivat valkoisessa huurteessa ja niiden keskellä virtaisi kosken vesi. Sillä en usko, että virtaava vesi jäätyy talven aikana laisinkaan. Kovalla pakkasella kosken vesi taas höyryäisi, kun vesi olisi lämpimämpää kuin ilma ympärillään. Kuvittele, miltä se näyttäisi silloin...

Keisarillinen kalastusmaja ei ikävä kyllä ole auki talviaikana, mutta nettikuvien perusteella kalastusmajan pihapiirissä pääsee kävelemään talvellakin, mutta en voi taata sitä. Majaa ympäröi kuitenkin luonnonsuojelualue, joka on kaikkien käytettävissä ympäri vuoden.

Emme menneet kalastusmajalle sisälle ensimmäisenä, vaan lähdimme tutustumaan paikkaan kävelemällä rantaa pitkin ja ihaillen samalla laakeita kallioita ja koskea. 

 

Rakennettu näköalapaikka kosken reunalla

Laakeita kallioita ja kuohuva koski, kuumana kesäpäivänä. Jokin tässä miellyttää...

Kalliot olivat ne, jotka jäivät paikasta mieleen. Kaikkialla oli laakeita, paljaita kallioita, parkkipaikkakin sijaitsi tasaisen kallion päällä. En ollut koskaan nähnyt sellaista.

Kalliorannalle oli rakennettu vielä kivistä penger

 

Jatkoimme kulkuamme saarta kiertävää polkua pitkin, joka kulki saaren ympäri. Saaren toisessa päässä oli penkki, jolle hetkeksi istahdimme ja katselimme joen toiselle puolelle ja taloja siellä. 

 

Yksinkertainen penkki ja näköala - mitä muuta sitä ihminen tarvitsee tällaisella hetkellä?

Onpa hieno paikka asua, tällaisen joen rannassa. Näkymä oli - kodikas. Joki oli ns. ihmisen kokoinen, kapeana helposti ylitettävissä. Toisin kuin isot järvet, meristä puhumattakaan.

Ennen Langinkoskialuetta, sen ylävirrassa, vesi virtasi näin rauhallisesti. Tämä on kuin eri maailmasta. Vastarannalla olevan talon vasemmalla puolella on iso laituri ja siellä pestiin mattoja. Mattoja oli myös kuivumassa. Liekö virallinen matonpesupaikka...

Kalastusmajaa ympäröi 28 hehtaarin puistometsä ja se on suojeltu vuodesta 1960. Minusta on hienoa, että tällaisia alueita halutaan ja tajutaan suojella. Kunpa ihmiset muistaisivat käydä nauttimassa näistä puistometsistä ja luonnonsuojelualueista, kansallispuistoista. Minäkin. Ja puolisoni myös.

 

Saaren toisella puolella oli myös polku, joka kulki kapeamman sivuhaaran varrella. Siellä tunnelma oli aivan toinen, rauhallinen ja yksityinen.

Joen sivu-uomassa veden virtaus oli hyvin rauhallista, vesi oli matalalla. Hauskinta oli hyppiä kiviä pitkin, kuin lapsena. Kun kukaan ei ollut näkemässä.

 

Heijastuksia veden pinnalla

 

En ihmettele, että Aleksanteri III oli ihastunut paikkaan. Ja olihan siellä toki paljon kalojakin, paikka oli jo keskiajalla kuuluisa lohistaan, ja tänä päivänäkin se on suosittu perhokalastuspaikka. 

Langinkoski on jo menneinä aikoina katsottu niin merkittäväksi kalapaikaksi, että sen kalastusoikeudet kuuluivat jo 1380-luvulta Vadstenan luostarille ja 1790-luvun loppupuolesta 1840-luvulle Valamon luostarille. 

Valamon luostarin ajoilta 1800-luvun alussa paikalle rakennettiin myös pieni ortodoksinen kappeli, jossa pidetään tänä päivänäkin kesäjumalanpalveluksia. Kappeli sijaitsee aivan kalastusmajan lähellä, sen takana.

Pienen pieni ortodoksinen kappeli, rakennettu 1800-luvun alussa. Kuinka idyllinen! Ovi oli lukossa, mutta onneksi ikkunoista näki sisälle.

Aleksanteri III vieraili Langinkoskella jo vuonna 1880 ollessaan kruununprinssi ja ihastui paikkaan. Niinpä hän päätti rakennuttaa paikalle kalastusmajan. Ja suomalaiset tietenkin, rakensivat sen keisarille, ja samalla keisari myös vuokrasi paikan kalastusoikeudet itselleen. Maja valmistui 1889 ja keisari seurueineen vietti siellä aikaansa useana kesänä. 

 

Alakerran sali on isohko ja korkeahko tila. Takan takana vasemmalla oleva ovi johtaa keisarinnan pukeutumishuoneeseen ja oikealla olevan oven kautta pääsee keittiöön ja keisarin työhuoneeseen. Ja eteiseen, josta johtaa portaat yläkerran makuuhuoneisiin.

Keisarinnan pukeutumishuone, jonka vierellä oikealla toinen pikku huone ja vasemmalla  ovi suoraan ulos pihalle.

Alakerran keittiössä oli tietenkin puuliesi ja astiat omilla paikoillaan astiahyllykössä.

Keisarin kerrottiin kalastaneen mielellään ja pilkkoneen majalla polttopuita.  Keisarinna keitteli sitten kaloista kalakeittoa kaikille. Leikkivät hetken tavallista perhe-elämää kalastusmajassaan ja sitten illalla palasivat laivalleen. Siellä odotti kokin tekemä ateria valmiina ja tutut yöpymispaikat. Näin kertoi lipunmyyjä. He eivät kuulema koskaan yöpyneet majalla, vaikka sinne olikin rakennettu heille makuuhuoneet.

 

Tässä kuva kalastajien majasta. Aleksanteri III:n ajoista Suomen itsenäistymiseen saakka Langinkoskelle saapui vuosittain kolme kalastajaa Venäjältä. He viipyivät paikalla kesäajan. Lohenpyynti aloitettiin juhannuksena. Näin luin info-taulusta.

Takana keisarillinen kalastusmaja ja edessä - maakellari?

Suomen itsenäistyttyä paikka siirtyi Suomen valtiolle ja kalastusmajaa käytettiin senaattorien ja ministerien kesäasuntona.  

Museovirasto muutti paikan museoksi 1933 ja tästä kesästä alkaen paikasta on vastannut Kansallismuseo. 

Rakennukset ja maat omistaa kuitenkin Metsähallitus, jolta Museovirasto on vuokrannut paikan.

Sisäänkäynnin puolelta katsottuna. Langinkosken rantaa pitkin kulkee polku, jota on mukava kävellä ja samalla katsella ympärilleen. Katsella, kuinka vesi virtaa Langinkoskella tai kuinka ihmiset kulkevat siltaa pitkin yli Kymijoen sivuhaaran Keisarilliselle kalastusmajalle.