18.10.2017

Tuntemattoman puutarha

Joskus itselle täysin tuntematon ihminen voi jättää lähtemättömän jäljen mieleesi. Jonkin sellaisen mielikuvan, joka vaikuttaa elämääsi lopun ikääsi? Vaikka et sitä itse sillä hetkellä tajunnutkaan? Eikä toinenkaan sitä tiennyt...




Ollessani 17-vuotias, vierailin mummolassani toisella puolella Suomea, ja kävin siellä sattumalta erään kaukaisen sukulaiseni luona. Hänen luonaan "näin" ensimmäisen kerran elämässäni rakkaudella suunnitellun ja hoidetun puutarhan pensasaitoineen, kukkapenkkeineen, marjapensaineen ja hedelmäpuineen. Ja olin aivan mykistynyt. Tämähän on kuin paratiisi! Kokemus oli hyvin voimakas.




Unohdin koko asian, kunnes rakensimme omakotitalon isolle tontille. Se pieni puutarha ja sen tunnelma muistuivat mieleeni ja pikkuhiljaa, alue alueelta, oma puutarhani on kasvanut ja kehittynyt kohti sitä paratiisimielikuvaa.








Ja kaikki tämä sai alkunsa yhdestä pikaisesta vierailusta itselleni ventovieraan puutarhassa - eikä tämä puutarhuri edes tiedä, mitä on saanut aikaan.




Jos joskus pystyn itsekin omilla valinnoillani ja toimillani vaikuttamaan rakentavasti tähän maailmaan ja toisiin ihmisiin, vaikka vain satunnaiseen ohikulkijaan kuten kaukainen sukulaiseni minuun, elämäni ei ole ollut turhaa. Sillä on merkitystä. 

Sillä monilla yllättävän pienilläkin asioilla voi muuttaa maailmaa, vaikkemme itse tajuaisikaan sitä.


            

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti