Puutarhani ja minä

Asun omakotitalossa 10 000 m2 tontilla haja-asutusalueella Etelä-Suomessa. Asunut jo lähes 30 vuotta.

Puutarha-asiat ovat vieneet mennessään. Mielikuvat siitä "paratiisista", jonka näin tuntemattoman sukulaiseni puutarhassa, kun olin 17, ovat yhä mielessäni  ja sitä mielikuvaa yritän yhä siirtää omalle tontillemme.

Ukkolaukat Siperianhernepensaan alla

Nyt lasten aikuistuttua ja lentäessä pois pesästään jää enemmän aikaa myös  suunnitella sitä kasvimaata, jonka kokeilu jäi aikoinaan kahteen kesään liian työläänä kohteena.  Jospa joku päivä saisin vihdoin ja viimein tehtyä niitä hilloja ja mehujakin, säilöttyä kesän satoa.  Olenko tulossa mummoikään?

Omenasiideriä, elämäni ensimmäinen kokeilu

Nyt on aikaa enemmän myös pohtia ja ihmetellä itse luontoakin ja sen ilmiöitä sekä elämää siellä. Ihan omasta näkökulmasta katsottuna, ei minkään erityisalan asiantuntijana.

Eli mielenkiinto suuntautuu omasta puutarhastani yhä enemmän myös ympäröivään luontoon, sen ilmiöihin ja sen eläinkuntaan. 


Mihin tämä tie vielä viekään...
 

Syksyinen luontopolku

When we moved our new house almost 30 years ago, I didn't know anything about gardening. Everything was new and strange.  Many gardenbooks and gardenmagazines have been read.

Luckily plants were wiser than me and they just grew up. Flowers bloomed and butterflies flew. Birds sang. I was really surprised. That's why I fell in love with my garden and gardenlife there.

I love all that life around me in gardens and in nature. It surprises me. It relaxes me. It makes me happier. 

Those reasons are all good reasons for everybody to spend more or less time in wild nature and/or  in gardens.