Salaperäinen metsä ja ohikulkija

Kun astuu polulle, joka vie hämärään metsään, se vie helposti toiseen maailmaan. 

Siinä irtautuu arkielämästä ja -ajatuksista, ja metsä alkaa herkästi elää omaa elämäänsä. Sellaisena kuin lasten satukirjoissa. Sellaisena, jossa asustelee kaikenlaista metsän pikkuväkeä. Ja asuuhan siellä, ihan oikeastikin.

Polku

Voi huomata kuusen kannossa koloja, ikkunoita ja oviaukkoja. Niitä on koko metsä täynnä.

Tässä kolossa voisi asua vaikka metsähiiriperhe

Puissa oksien ja juurten kätköistä kurkistelee yksi jos toinenkin elävä olento. Seuraa piilostaan askeleitasi ja miettii, millä asioilla siellä liikut. Vilistää selkäsi takana toiseen puuhun tai lehahtaa lentoon ja siirtyy kauemmaksi seuraamaan kulkuasi.

Kuusen juuren alla mukava kotipesä tai piilopaikka - kenellä?

Puutkin huojuvat, heiluttelevat oksiaan ja kahisuttavat lehtiään. Kertovat toisilleen kulkijasta, josta eivät voi olla varmoja mitä toinen miettii. Onko kulkija harmiton vai uhka? Häiritseekö metsän rauhaa ja normaalia elämän kulkua?

Suojassa oksien alla on oma maailmansa, mutta tämäkin kanto on muisto ihmisen vierailusta.

Kun kulkija poistuu hämärästä metsästä ja astuu valoisalle metsäniitylle, pellonaukealle tai metsätielle, metsästä kuuluu hiljainen huokaus. Vain ohikulkija... 

Ja ohikulkijakin huoahtaa, kun eteen aukeaa avoin maisema. Ihmisen luoma.

Silmä lepää avoimessa ja valoisassa peltomaisemassa, joka avautuu tiheän ja hämärän metsän reunasta. Se on ihmisen luoma.

Puutarhani eläimet

En ole koskaan aikaisemmin nähnyt peurojen käyskentelevän niin lähellä kuin puutarhassani. Peurat ovat pieniä, siroja ja kauniita. Mutta kun teen kasvimaan, aitaan sen. Peurat etsiköön ruokansa muualta. Minä vain katselen niitä ja otan valokuvia - jos ehdin.

Valkohäntäpeura omenatarhassamme

Aikaisemmin hirvien juomareitti joelle kulki tonttimme rajaa pitkin. Naapurin mies kertoi heidän takapihallaan olleen viisi hirveä. Oli harmissaan, kun kivääri oli kotona sisällä eikä silloin ulottuvilla. Hän kuuluu paikalliseen metsästysseuraan.

Karhukin on vieraillut kolmen kilometrin päässä yhden omakotitalon pihalla. Luin siitä lehdestä. Siis melkein meilläkin.

Suden olen takuuvarmasti nähnyt jolkuttavan peltojen poikki kohtisuoraa kohti metsää. Yhden kerran, mutta kuitenkin. Kukaan ei usko minua.

Pupujussit syövät mokomat talvella norjanangervoni, ja nuoret hedelmäpuuni on kaikki pakko suojata ympäri vuoden. Poikaset ovat uskomattoman suloisia ja vikkeliä, mutta en anna periksi. Tiedän, mihin ne talvella pystyvät. Minun puuni ja pensaani.

Oravat kuljettelivat toissa syksynä eristevilloja ympäri pihaa, kunnes naapurin kissa söi kaikki pihan oravat. Häntiä vain löytyi ympäri pihaa. Nyt keväällä jo näkyi uusia poikasia. Yksi nukkui päiväuniaan lintujen ruokintapaikan yläpuolisella oksalla.

Oravanpoikanen torkkumassa puun oksalla ja nauttimassa auringonlämmöstä

Naapurin kissat ovat vieneet sydämeni, mutta yritän olla niitä liikaa huomioimatta: muuttavat muuten meille. Niin melkein aikaisemmin kävikin, ja se oli todella noloa.

Kettukin kiinnostui kissoista. Toinen kissoista kiipesi puuhun, ja kettu puolen tunnin ajan kierteli kehää puun alla ja oli kuin ei olisi kissaa huomannutkaan. Se yritti olla ovela, mutta ei pystynyt huijaamaan meitä. Otin siitä ikkunan lävitse valokuvia, kettu katseli sitä aikansa ja päätti poistua. Ilman kissapaistia.

Naapurin kissa ja epäonninen kettu

Fasaaninaaras piti minua vaarattomana, kun kuokin yhtenä keväänä kukkapenkkiäni ja tuli viereeni katsomaan, josko hänellekin riittäisi sieltä syötävää. Se kuvitteli minun nokkivan ruokaa maasta.

Fasaaninaaras

Pieni hömötiainen jäi talvella jalastaan rasvapaakun verkkoon kiinni, ja kun kävin pelastamassa sen, se istui pitkään kämmenelläni ja lepäsi ennen kuin lensi pois. Se oli uskomattoman kevyt ja täytti sydämeni valtavalla lämmöllä.

Kontiaiskanta kasvoi vuosi vuodelta, kunnes se erään talven jälkeen romahti, eikä niitä ole näkynyt vuosikausiin. Naapurissa niitä kuulema on. Kysyivät, onko meillä näkynyt?

Hiiret kiipeävät joka syksy avoullakollemme lämpöä etsimään. Ne on pakko loukuttaa, muuten saavat liian paljon pahaa aikaiseksi. Viime talvena poikani laski lopettaneensa 23 hiirtä.

Talvella ruokintapaikalla pyörii valtava määrä erilaisia lintuja ja muutama oravakin. Minnehän fasaanit ovat kadonneet? Niitä ei ole viime vuosina näkynyt. Aikaisemmin niitä oli paljonkin ruokailemassa...

Talitiaiset talipaakulla

Tällainen määrä elämää omalla pihallamme! Kuinka onnellinen sitä saakaan olla asuessaan haja-asutusalueella, luonto ympärillään...