23.1.2021

Sateenkaaren sisässä

 

Olen ollut ihan oikean sateenkaaren sisässä, sen päässä. Uskotko sen? Minäkin uskoin niin - todella pitkään.




Parikymmentä vuotta sitten, kun lapset olivat pieniä, olimme autoajelulla Keravalla. Oli kesä ja sateista, mutta sateen loputtua aurinko alkoi jälleen paistaa. 

Silloin näimme tien vieressä pellolla sateenkaaren, joka liikkui. Seurasimme, kuinka sen pää tuli tien päälle edessämme, se läheni ja läheni, kunnes se osui automme konepellin päälle. Olimme innoissamme, sillä sanotaanhan, ettei sateenkaaren päätä saa kiinni. Niin kerroin lapsillemmekin. Mutta se ei ollutkaan totta, sillä sateenkaaren pää nousi konepelliltä etuikkunaan ja sitten koko auton päälle. 

___________________________________

Hetki oli ikimuistoinen: 
olimme sateenkaaren sisässä.
___________________________________
 

Sanotaan, että sateenkaaren päästä voi löytää aarteen, arkun kultarahoja. Mutta missä se aarrearkku nyt oli? Olisin kaivannut niitä kultarahoja silloin, asuntovelallisena, kun käyttörahat olivat aina vähissä. 

Kun sitä maallista mammonaa ei ollut heti näkyvissä, selitin itselleni, että ehkäpä se aarre olikin perheeni. Perheeni, joka toi elämääni niin paljon uusia asioita. Eikö sekin ole eräänlaista rikkautta?! 

Näin onnellisena luulottelin itselleni ainakin parikymmentä vuotta, kunnes...

Kunnes luulin näkeväni sateenkaaren Kuun ympärillä ja etsin siitä tietoa Ursan eli tähtiteteellisen yhdistyksen sivuita. Sieltä sitten luin, ettei varsinainen sateenkaari liiku, vaikka joku niin väittäisikin. Sateenkaaren lisäksi on olemassa ns. heijastussateenkaari, ja tämä heijastuskaari voi sitten heijastua paikasta toiseen. 

Tällaisen liikkuvan heijastussateenkaaren näin pellolla myös pari-kolme kesää sitten Nurmijärvellä ja olisin halunnut pysähtyä sitä kuvaamaan. Mutta ajoin silloin ruuhka-aikana moottoritiellä eikä ollut mahdollista parkkeerata autoa tien varteen. 

Mikä on sitten heijastussateenkaari?

Normaali sateenkaari saa suoraan valonsa Auringosta (tai Kuusta), mutta heijastussateenkaarella on toinenkin valonlähde. Ensimmäisellä autoreissulla ajoimme Keravalla, aivan Keravanjärven rannan lähellä, ja toisella kertaa ajoin Nurmijärvellä aivan Vantaanjoen lähellä, Myllykosken tienoilla. 

Eli auringonvalo heijastui veden pinnasta ilmassa oleviin pieniin pisaroihin. Ja koska veden pinta liikehtii, aaltoilee ja virtaa, koskessa kuohuukin, valon heijastus muuttuu ja liikkuu - ja saa heijastussateenkaarenkin liikkumaan. Näin olen asian ymmärtänyt.

Olimme siis parikymmentä vuotta sitten heijastussateenkaaren sisässä.

Mutta oliko tuosta feikkikokemuksesta varsinaisesti mitään haittaa? Olinhan onnellinen asiasta parikymmentä vuotta - jotakin niin pyhää kokeneena - ja onhan sekin myönteinen asia, eikö totta? 
 
 
 
 
Mitä hienoa voisi vielä kokea sateenkaarien osalta? Sellaista, mikä ylittäisi aikaisemmat kokemukset?

Yllättäen luin, että sateenkaari on aina täysi ympyrä, mutta osa siitä jää yleensä piiloon horisontin taakse. Mutta on hetkiä, jolloin sateenkaaren voi nähdä täytenä ympyränä. 

Eli seuraavan kerran sateen loppuessa, kun sinäkin ihailet laskevan auringon viime säteitä ollessasi korkealla vuorella tai lentokoneessa,  käännä katseesi selkäsi taakse, sillä sateenkaari näkyy aina vastakkaisella puolella Aurinkoa, ja voit nähdä yllättäen sateenkaaren, joka muodostaa täyden ympyrän. 

Sellaisen haluaisin vielä nähdä itsekin - joku päivä...