9.8.2020

Pikkuinen metsäjänis puutarhassamme

Siellä se oli, omenapuiden välissä. Metsäjänis, tämän kevään poikanen, makoili nurmella ja pesi itseään. Jokainen kohta nuoltiin huolella, niin käpälät, takajalat kuin leuanaluskin.

Onhan tuota metsäjänistä hauska seurata. Heti aamulla, kun avaa verhot, se syö ruohoa ja apiloita ikkunan lähellä.
 
 
 
 
Kun katsahtaa iltapäivällä olohuoneen ikkunasta ulos, se istuskelee pyykkitelineen alla  ja käy lopulta syvempään lepoasentoon. Kuinka se uskaltaa, vaikka perhettäni on ulkona pihan toisella puolella?
 
 
 
 
 
 
Kun kävelee puutarhassa, se tulee yllättäen vastaan, molemmat säikähdämme, ja se väistää ja juoksee karkuun, jopa 65 kilometria tunnissa. Ota siinä nyt valokuvia siitä...
 
 
 
 
Ja sekä yöllä että päivällä se jää tuijottamaan riistakameran linssiä. Niin pitkään ja hartaasti se sitä tuijottaa, että sen täytyy kuulla kameran surina ja nähdä yöllä musta salama, vaikken minä näe enkä kuule niitä. 
 
 
Riistakamerakuva 07.07.2020 klo 07.08.
 
Joka tapauksessa tulevana syksynä osa puista ja pensaista on tarkasti suojattava ja verkotettava. Norjanangervoaitani tulee olemaan silti kovilla. Onneksi isokokoiset selviytyvät jänisten hampaista, kaunistuvat ja tuuheutuvatkin vain entisestään. Mutta uudet ja pienet pensaat tulee varmaan syötyä maata myöten... 
 
 
Sainpas sinut! Yllätin metsäjäniksen viime vuoden maaliskuussa tekemässä tuhotöitä norjanangervojeni luona. Tämä on eri jänis kuin yllä.

Sellaista se on, hyvä ja paha, kasvu ja tuho, kauneus ja rumuus, ne kulkevat yleensä vierekkäin ja  käsi kädessä. Tunnistaisiko toista ilman toista?

Ja onhan se hauskaa, että meillä on ihan oma puutarha(metsä-)jänis pihallamme. Pitäisiköhän sille antaa nimi...
 
 
 

22 kommenttia:

  1. No jopas! Hän on sitten asettunut aivan asumaan teille. Verkot ovat varmasti tarpeen. Mitä, jos tämä on naaras ja alkaa lisääntyä? Hyviä kuvia sait otettua ja ehkä nimi on paikallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkei pidä liikaa mielistyä noihin villieläimiin, vaikka ne poikasina suloisia ovatkin. Metsäjänisten metsästyskausikin alkaa syyskuulta ja noita metsämiehiä pyörii tässä ympäriinsä. Sitten ihmettelisin, että missäs se meidän Vemmelsääri on?

      Mutta onhan se hauskaa, että omassa pihapiirissä on vakioasukkaita esim. meillä käpytikka ja mustarastas. Välillä ihan jutellaan toisillemme, olenkohan liikaa kotipiirissä..:))

      Poista
  2. Meilläkin mökkipihalla loikkii nyt jo isoksi kasvanut jäniksenpoika. Onneksi jättänyt istutukset rauhaan, loikkii vaan pihan poikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän hermostuin, kun näin pupumme loikkivan kukkapenkkiimme, mutta se alkoikin mutustuu yhtä korkeata rikkaruohoa. Siis sillä kertaa melkein hyötyeläin...:DD
      Onneksi on jättänyt teillä istutukset rauhaan.

      Poista
  3. Söpöjähän ne on ja kiva seurata. Meillä on täällä mökillä ollut myös tämän kevään poikanen pihapiirissä mutta syö kyllä myös kukkien nuppuja 😣. Sellaista se on mitään ei mahda vaikka syötävää olisi muutakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puput (kauriit ja metsämyyrät myös) saisivat jättää istutukset rauhaan. Ei ole kivaa, jos kukat katoavat. Norjanangervot ovat meillä pupujen suosikkeja, ja yksi omena- ja yksi kirsikkapuu on aikoinaan kaluttu kesällä ympäriinsä niin, että puut kuolivat. Eli mitä tuosta opin: nuoret puut on suojattava kesälläkin.

      Poista
  4. On ne niin söpöjä. :)
    Täällä meilläkin liikkuu monen näköistä jäniseläintä keskellä kaupunkia ja ketunkin näin yhtenä iltana hiippailevan takapihalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä eläimet tuovat oman lisänsä ympäristöön. Meillä oli kettu täällä aikaisemmin, mutta en ole nähnyt sitä aikoihin. Supikoira sen sijaan hiippailee täällä meidänkin pihalla ja osuu välillä riistakameraankin. Mukavaa niiden touhuja on seurata.:)

      Poista
  5. Miten mukavaa! Meilläkin oli viime kesänä täällä taloyhtiön pihassa yksi jäniksenpoika, tai oikeastaan rusakko, joka aina lekotteli pusikossa suojassa katseilta suoraan keittiömme ikkunan alla. Aluksi se säikkyi, jos kolistelimme keittiössä, vaikka ikkuna olisi ollut kiinni, mutta kesän lopulla se oli jo niin tottunut meihin, että saatoimme metelöidä keittiössä mielin määrin ikkuna auki ja jänis vain lepäili piilopaikassaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottumisesta kai on kysymyskin, kun jänis loikoilee kaikessa rauhassa, vaikka pihalla on ihmisiä. Mutta liian lähelle se ei meitäkään päästä, ja se on ihan hyvä. Mukava tuollaisia puolikesyjä villieläimiä on kuitenkin seurata...:)

      Poista
  6. Istutin aikoinaan angervoja pihan perälle ihan pupuja varten. Järkyttävän hyvin ne ovat silti kasvaneet :-( Ei pitänyt.

    Mutta pointtina se, että jos niille istuttaa jotain omaa ruokaa, ehkä suojatut kasvit pysyvät paremmin suojassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä on hyvä, että syövät noita angervoja, sillä pensaat ovat kestäneet jyrsimisen aika hyvin. Ja kuten sanoin, ovat lähinnä tuuheutuneet "leikkaamisesta", vaikka täyteen mittaan kasvaminen onkin kestänyt vähän kauemmin.

      Poista
  7. Eläinlapset ovat söpöjä. Meilläkin oli puutarhassa jäniksen poikanen alkukesästä. Loikki ruusupuskasta ohi kulkiessani.
    Arat kasvit on fiksua suojata. Jäniksen poikasella on varmasti vanhemmat ja kaveritkin talvella seuranaan. Norjanangervoja jänikset ovat talvisin napostelleet, mutta eivät ole siitä kärsineet. Sen sijaan keväällä harmitti, kun krookukset meni ristihuulien suihin. Ja peurojen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peurat tulevat meille elo-syyskuussa syömään omenoita hedelmätarhaan, mutta muuta vahinkoa niistä ei ole vielä ollut. Paitsi hirvikärpäset, jotka loikkaavat kimppuun jostakin pensaan oksalta ohi kulkiessani.:(
      Eiköhän meilläkin käy talvella useampikin jänis katsomassa sopivaa syötävää, sillä luin, että aikuisen metsäjäniksen reviiri voi olla jopa 100 ha:a.

      Poista
  8. Hienoja kuvia! Hyvä, että se on malttanut pysytellä nurmella ja apiloilla herkuttelemassa. Ihan kuin olisin jostain kuullut, että metsäjänis ei niin helposti lähde kesäaikana maistelemaan puutarhakasveja kuin rusakko. Meillä vierailee vain rusakoita ja nekin lähinnä kukkapenkeissä. Tänä vuonna ei ole onneksi ollut niin paljoa tuhoja kuin viime vuonna. Talveksi kannattaa kyllä suojata varmuuden vuoksi kaikki vähänkään arvokkaammat kasvit verkoilla, olipa pihassa rusakko, metsäjänis, kauris tai myyriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten noille metsäneläimille saisi opetettua, ettei istutuksiin kosketa?:) Tai käpytikalle, ettei meidän linnunpöntössä olevia poikasia syödä. Tuli heristeltyä sormea ja toruttua useammankin kerran, enkä tiedä miten lopulta kävi.
      Mutta kaikki on verkotettava,olet oikeassa. Mansikat verkotin tänä kesänä niin, että jälkipolvi sanoi niiden olevan kuin vankilassa. Mutta yksikään lintu ei syönyt...

      Poista
  9. Jospa pysyttelee pihapiirissänne koska on siellä turvassa? Sinne ei kyllä saa tulla pyssyjen kanssa heilumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, meistä ei ole pupulle vaaraa, vaan höpöttelemme sille kuin pienelle vauvalle.☺️
      Metsästäjillä on ikävä kyllä oikeus tulla meidän pihalle, mutta en ole nähnyt niiden täällä ampuvan ainuttakaan eläintä. Puoliso on jonkun paperin joskus allekirjoittanut, muttemme ole koskaan käyneet edes peijaisissa.
      Tuossa se pupu eilenkin makoili nurmikolla keittiön ikkunan alla niin tyytyväisen näköisenä, kuin vain voi pienet oliot tehdä.

      Poista
  10. Tosi suloinen! Hyvät kuvat olet ottanut. Meillä ei ole jäniksiä näkynyt talven jälkeen. Aurinkoista elokuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiiu!:)
      Jäniksillä on puolensa ja puolensa...
      Aurinkoista elokuun jatkoa sinullekin!

      Poista