23.1.2021

Sateenkaaren sisässä

 

Olen ollut ihan oikean sateenkaaren sisässä, sen päässä. Uskotko sen? Minäkin uskoin niin - todella pitkään.




Parikymmentä vuotta sitten, kun lapset olivat pieniä, olimme autoajelulla Keravalla. Oli kesä ja sateista, mutta sateen loputtua aurinko alkoi jälleen paistaa. 

Silloin näimme tien vieressä pellolla sateenkaaren, joka liikkui. Seurasimme, kuinka sen pää tuli tien päälle edessämme, se läheni ja läheni, kunnes se osui automme konepellin päälle. Olimme innoissamme, sillä sanotaanhan, ettei sateenkaaren päätä saa kiinni. Niin kerroin lapsillemmekin. Mutta se ei ollutkaan totta, sillä sateenkaaren pää nousi konepelliltä etuikkunaan ja sitten koko auton päälle. 

___________________________________

Hetki oli ikimuistoinen: 
olimme sateenkaaren sisässä.
___________________________________
 

Sanotaan, että sateenkaaren päästä voi löytää aarteen, arkun kultarahoja. Mutta missä se aarrearkku nyt oli? Olisin kaivannut niitä kultarahoja silloin, asuntovelallisena, kun käyttörahat olivat aina vähissä. 

Kun sitä maallista mammonaa ei ollut heti näkyvissä, selitin itselleni, että ehkäpä se aarre olikin perheeni. Perheeni, joka toi elämääni niin paljon uusia asioita. Eikö sekin ole eräänlaista rikkautta?! 

Näin onnellisena luulottelin itselleni ainakin parikymmentä vuotta, kunnes...

Kunnes luulin näkeväni sateenkaaren Kuun ympärillä ja etsin siitä tietoa Ursan eli tähtiteteellisen yhdistyksen sivuita. Sieltä sitten luin, ettei varsinainen sateenkaari liiku, vaikka joku niin väittäisikin. Sateenkaaren lisäksi on olemassa ns. heijastussateenkaari, ja tämä heijastuskaari voi sitten heijastua paikasta toiseen. 

Tällaisen liikkuvan heijastussateenkaaren näin pellolla myös pari-kolme kesää sitten Nurmijärvellä ja olisin halunnut pysähtyä sitä kuvaamaan. Mutta ajoin silloin ruuhka-aikana moottoritiellä eikä ollut mahdollista parkkeerata autoa tien varteen. 

Mikä on sitten heijastussateenkaari?

Normaali sateenkaari saa suoraan valonsa Auringosta (tai Kuusta), mutta heijastussateenkaarella on toinenkin valonlähde. Ensimmäisellä autoreissulla ajoimme Keravalla, aivan Keravanjärven rannan lähellä, ja toisella kertaa ajoin Nurmijärvellä aivan Vantaanjoen lähellä, Myllykosken tienoilla. 

Eli auringonvalo heijastui veden pinnasta ilmassa oleviin pieniin pisaroihin. Ja koska veden pinta liikehtii, aaltoilee ja virtaa, koskessa kuohuukin, valon heijastus muuttuu ja liikkuu - ja saa heijastussateenkaarenkin liikkumaan. Näin olen asian ymmärtänyt.

Olimme siis parikymmentä vuotta sitten heijastussateenkaaren sisässä.

Mutta oliko tuosta feikkikokemuksesta varsinaisesti mitään haittaa? Olinhan onnellinen asiasta parikymmentä vuotta - jotakin niin pyhää kokeneena - ja onhan sekin myönteinen asia, eikö totta? 
 
 
 
 
Mitä hienoa voisi vielä kokea sateenkaarien osalta? Sellaista, mikä ylittäisi aikaisemmat kokemukset?

Yllättäen luin, että sateenkaari on aina täysi ympyrä, mutta osa siitä jää yleensä piiloon horisontin taakse. Mutta on hetkiä, jolloin sateenkaaren voi nähdä täytenä ympyränä. 

Eli seuraavan kerran sateen loppuessa, kun sinäkin ihailet laskevan auringon viime säteitä ollessasi korkealla vuorella tai lentokoneessa,  käännä katseesi selkäsi taakse, sillä sateenkaari näkyy aina vastakkaisella puolella Aurinkoa, ja voit nähdä yllättäen sateenkaaren, joka muodostaa täyden ympyrän. 

Sellaisen haluaisin vielä nähdä itsekin - joku päivä... 

20 kommenttia:

  1. Enpä tiennytkään sateenkaaren olevan ympyrä. Kiitos tiedosta.
    Ei kai ole kovin vaarallista ajatella 20 vuoden ajan olleensa sateenkaaren sisässä, jos ajatus on tuottanut iloa. Ainakin lukijalle kertomus hohkaa valoa ja myönteisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurella osalla ihmisistä on taipumus antaa merkityksiä kokemilleen erikoisille ilmiöille. Niin minullakin.
      Onneksi kokemus oli myönteinen.:)

      Poista
  2. Tässähän tuli ihan uutta tietoa. Oli hauskaa lukea tämä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päivi!
      Ursan sivuilta luin, että pää- ja sivusateenkaaren lisäksi on olemassa paljon erilaisia sateenkaari-ilmiöitä, joihin tämä heijastussateenkaarikin kuuluu. Taivaankantta tulee nyt katseltua ihan eri silmin.:)

      Poista
  3. Enpä tuota tiennyt. Upeita ilmiöitä joka tapauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusia asioita nuo sateenkaari-ilmiöt olivat/ovat yhä minullekin. Täytyypä tarkastella noita kaaria hieman aikaisempaa tarkemmin...:)

      Poista
  4. Kiitos sinulle uusista tiedoista. Minulle sattui kummallinen juttu muutama vuosi sitten. Ajoimme mökille ja edessä oli kaunis ja kirkas sateenkaari ja sen pää laskeutui juuri yhden tuttumme talon päälle. Kerroin siitä myöhemmin tutulle pariskunnalle joka siinä asui. Sanoin miehelle että sinulla on se aarre kotona, vieressäsi . Elinkumppani ( ei aviovaimo) katsoi miestä hellästi. Ei mennyt kuin hetki kun tämä nainen kertoi minulle itkien että mies on löytänyt toisen ja hänen on muutettava pois miehen talosta. Minä muistan tämän tapauksen varmasti aina kun näen sateenkaaren. Nainen teki kaikkensa miehen eteen passasi ja palvoi. No ei mies onneaan löytänyt tästäkään uudesta suhteesta eikä seuraavastakaan. Kummallista kun joku asia johtaa toiseen ja minä meninkin sillon tällaista sanomaan vaikka sateenkaarella ei ollut todellisuudessa kuitenkaan mitään tekemistä tämän asian kanssa niin aina kun sen näen palaa muisto tästä mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saduissa kerrotaan aarteesta sateenkaaren päässä, joten se tulee usein ensimmäisenä mieleen, kun sateenkaaren pään näkee.
      Olipa ihana tositarinan alku, talo sateenkaaren päässä. Jospa sillä miehellä oli sittenkin se aarre siellä kotona, kuten totesit, mutta toinen ei sitä ymmärtänyt. Siitä kertoo myöhemmät epäonnistumiset parisuhteissa eli parisuhdetaidoissa oli puutteita.
      Eli olit mielestäni oikeassa: aarre oli sillä hetkellä kotona, tavoitettavissa, olemassa, mutta ymmärtämätön sen kadotti.
      Surullinen tarina. Moni parisuhde päättyy aivan turhaan. On käsittääkseni aika yleistä, että toinen puoliso rakastaa enemmän kuin toinen. Kuulin jostakin neuvon, että on parempi olla rakastettuna kuin rakastaa. Se on helpompaa ja mukavampaa.
      Kiitos tarinastasi, se kosketti.��

      Poista
  5. Olipa hellyttävä tarina. Ja tuo Nilan kertomus taas surullistakin surullisempi. Minä en ole nähnyt pitkään aikaan sateenkaarta. Ehkä kotimme on sellaisessa kohdassa, ettei sateenkaaria vain näe, vaikka niitä muodostuisikin: matalalla ja idän sekä pohjoisen puolella on korkeaa metsää, joka peittää näkyvyyden. Lapsuudenkotini sen sijaan on mäen päällä avoimemmassa maastossa ja siellä sateenkaaria näkyy aina kun sääolosuhteet ovat sopivat. On nämä luonnonilmiöt mielenkiintoisia. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on talo myös tasaisella paikalla, jossa pohjois- ja itäpuolella on lähinnä korkeata kuusimetsää. Joten ei meilläkään usein sateenkaaria näy.
      Enimmäkseen sateenkaaria tulee nähtyä autolla ajellessa avarien peltomaisemien keskellä.
      Sinulla on lapsuudenkoti upealla paikalla. Mukavaa viikkoa sinullekin!:)

      Poista
  6. Kiitos kertomuksestasi - samoin teoriatiedosta.
    Minulla on vuosien takaa sateenkaarikertomus avioliittomme alkuajoilta. Minä taisin sillä kertaa ajaa autoa, mieheni istui siinä vieressä. Järviä ei ollut mailla halmeillakana, oli kylätie ja kylämaisema. Yhtäkkiä näin sateenkaari - ja se loppui mieheeni! Tuo kultakimpale minulla on edelleen puolisonani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauska lukea, kuinka muillakin ihmisillä on samanlaisia kokemuksia sateenkaaren päässä olemisesta kuin minunkin perheelläni. Olkoonkin, että kyseessä olisikin heijastussateenkaari. Mutta onko sillä loppujen lopuksi väliä?
      Sinullakin on ihana tositarina kerrottavana. Ja mikä muisto, joka kantaa edelleen.
      Kiitos tuon kokemuksen jakamisesta!<3

      Poista
  7. Eihän tuolla todellisuudella ole aina niin väliä, vaan sillä fiiliksellä minkä kokemus antaa <3 Nytkin se tuntuu aivan täällä asti!
    En ole koskaan kuullutkaan sateenkaaren olevan täysi ympyrä, saati kuullut heijastussateenkaaresta. Kiitos uudesta mielenkiintoisesta tiedosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anna!
      Olet aivan oikeassa: positiivinen fiilis kantaa pitkälle ja auttaa jaksamaan kaikenlaisia elämänvaiheita, kun on kokenut mielestään jotakin ihmeellistä. Ja se näyttää näköjään tarttuvan, eli kokemusten jakaminen kannattaa.:)

      Poista
  8. Ei ole totta. Vau! Joku on päässyt oikeasti sateenkaaren päähän. Minä olet sitä elämäni etsinyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ehkä ihan oikean, vaan heijastussateenkaaren päähän.:) Ja aika moni kommentoijistakin on kokenut saman, joten uskon, että se on sinullekin mahdollista.
      Kun näin Nurmijärvellä heijastussateenkaaren pään liikkuvan lähellä moottoritietä, teki mieli pysäyttää auto ja lähteä juoksemaan pellolle, josko saisi sen kiinni. Minulla se jäi silloin vain ajatuksen tasolle, sinä sen sijaan voit yrittää toteuttaa mieliteon, jos/kun vastaava tilanne tulee eteen. Onnea yritykseen!<3

      Poista
  9. Hei! Löysin juuri blogisi ja liityin lukijoihin.
    Kaunis tarina ja mielenkiintoinen postaus! Minusta on sievä ajatus tai mielikuva, että sateenkaaren päästä löytää aarteen. Mahtavaa maaliskuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi, Tarja! Aurinkoista ja upeaa maaliskuuta sinullekin!:)

      Poista