7.1.2018

Näköalat


Kun seison korkealla näköalapaikalla ja edessäni avartuu laaja maisema, katseeni lepää. Ja mieleni lepää. Tuntuu hyvältä nähdä kauas. Etäälle. Nähdä kokonaisuus ja saada paikasta hyvä ja laaja yleiskuva. Se merkitsee tilanteen hallintaa. Etulyöntiasemaa. Korkeita paikkoja on aina käytetty hyväksi. Monellakin tapaa ja monestakin syystä. Ja hyvistä syistä.


Näköala Basilique Notre-dame de Fourvière -kirkon tornista, Lyonista, Ranskasta

Joskus toivoisi, että oma elämäkin olisi sellainen: selkeä, ennakoitavissa ja jo kaukaa havaitsisi, mitä on tulossa. Kuten avarassa maisemassa, jossa kenenkään tai minkään on vaikea piiloutua tai lähestyä huomaamatta. Kuinka myrskypilvetkin huomaa jo kaukaa ja voi ajoissa varautua säänmuutokseen.  Kuinka luonto voi toimiakin symbolina monille elämän asioille... 

Ei ihme, että ihmiset mielellään kapuavat korkealla, vuorenhuipuillekin. Tai lentävät lentokoneilla tai varjoliitimillä. Ylhäällä ja etäällä saa laajemman perspektiivin asioihin - myös omiin asioihinsa ja kaikkiin arjen pikku murheisiinsa. Se tekee hyvää. Huomata kuinka pieni on tai kuinka merkityksettömiä omat pikku asiat ovat. Jos on tarpeeksi korkealla, niitä ei voi edes nähdä.


Clouds over the Arabian Sea
Pilvet Arabian meren yllä

Kesällä lehdessä oli artikkeli, jossa kysyttiin  ulkomaalaisilta matkailijoilta mielipiteitä Suomessa matkustamisesta. Eräs turisti kuvaili Suomea metsäksi, jossa on aukkoja. Aukkoja teitä, vesistöjä ja asutusta varten. Kohottelin mielipiteelle vähän kulmiani, kunnes kävin Aulangon näköalatornissa. Ja todellakin, turistin huomio oli oikea. Ylhäältä katsottuna Suomi on hyvin metsäinen maa. Ihmettelin, että satunnainen matkailija kykeni näkemään kokonaisuuden pienien yksityiskohtien sijaan. 

Metsäistä talvimaisemaa Aulangolla, Hämeenlinnassa
Suomi on metsää, jossa on aukkoja vesistöjä, teitä ja taloja varten

Toiset matkailijat, erään perheen lapset, eivät olleet ihastuksissaan aikuisten halusta katsella maisemia kaikkialla. He valittivat, että Suomi on yhtä "näköalaa". Näin he sanoivat. Lapset halusivat mieluummin tehdä jotakin eivätkä vain katsella ympärilleen kuten vanhempansa. Minusta se oli lapsilta hauskasti sanottu. Eli rajansa kaikella, maisemien katselullakin. On myös tehtävä asioita.

Kolin näköalapaikalla on ruuhkaa. Paikalla on sekä aikuisia että lapsia.

Asun itse kaupungissa, jonka ihmiset valittelevat, ettei tällä kaupungilla ole mitään näytettävää. Mitään, mikä kiinnostaisi ja toisi turisteja kaupunkiin. Ei hienoja luontonäkymiä tai kauniita maisemia, vesistöistä puhumattakaan. Tämä on vain risteyspaikka, josta pääsee hyvin kaikkialle. Ja hauskinta onkin, että se on ihan oikeasti tämän paikan paras puoli - ja siksi viihdynkin täällä. Täältä pääsee helposti kaikkialle!  Tämä on keskellä kaikkea, vaikkei täällä itsessään ole mitään.

Minne kääntäisi katseensa, jotta pystyisi katselemaan lähiympäristöään toisin silmin? Löytäisi uusia nälöaloja? Jos ei huikeita maisemia ole lähettyvillä?

Taivas tuplaantuu veden ääressä

Katso ylöspäin. Katso taivaan pilviä. Veden äärellä taivas kaksinkertaistuu, kun se heijastuu järven pintaan. Taivaalta löytyy ääretön avaruus. Kirkkaina öinä pilvettömällä taivaalla voi paistaa kuu ja tuikkia loputon määrä tähtiä. Jopa galakseja, jos osaa niitä etsiä. Ja aurinko, tuo elämälle tärkein asia veden lisäksi, sen paiste lämmittää ja pitää elämää yllä, mutta voi myös tuhota kaiken. Taivaanilmiöt puhuttavat ihmisiä aina ja kaikkialla ja ovat puhuttaneet kaikkina aikoina.

Kuu lähes piiloutuu pilvien väliin valoisaan aikaan

Katso alaspäin. Katso lähelle.  Katso eteesi. Katso omenankukkia ja pienten hyönteisten hyörinää siellä. Ihan vieressäsi lähellä on maailma, josta harva oppii koko elämänsä aikana tietämään kaikkea, vaikka käyttäisi kaiken aikansa siihen. Mikä yksityinen näköalapaikka!


Kokonainen maailma omenankukissa

Jos oma elämä on näköalatonta, vailla tulevaisuuden suuntaa, voi helposti masentua ja jämähtää paikoilleen. Näköaloilla on merkitystä! Kauneus ympärillä on tervehdyttävää ja elvyttävää, rauhoittavaa ja inspiroivaa. Jos sitä ei löydy ympäristöstä, aina voi katsoa sisäänpäin, omaan mieleensä. Sieltä ihminen voi luoda kaikki itselleen mieluisan: musiikin, kirjat, maalaukset, ideat ja keksinnöt, tulevaisuutensa ja elämänsä visiot?


Näköaloja voi myös luoda kuten tässä Kotkan Jokipuistossa. Putous, lummelampi ja Kymijoki peräkkäin. Kaunista!

Samaa näköalaa voi katsoa eri tavoin riippuen katsojasta. Onkin kiinnostavaa, kuinka ihmiset katselevat samaa kohdetta, ja jokainen huomaa sieltä eri asioita ja reagoi näkemäänsä eri tavoin.  

Aavasaksan näköalapaikka. Lähinäkymänä hieno mänty ja takana rauhallinen kaukomaisema.

Kun katselen Aavasaksan näköalapaikalta Lapissa etäälle, näen eri asioita. Kauas katsoessani näen naapurimaan, Ruotsin, joen toisella puolella. Kaukana edessäni näen sillan ja liikenteen siellä. Siellä täällä näen pieniä taloja ja mietin ihmisten elämää niissä. Maisemaa halkoo pitkä joki ja mietin sen merkitystä paikkakunnalle. Katselen Aavasaksaa ja allani olevaa kivikasaa, josta se rakentuu ja mietin jääkautta, jonka jälkeen se on muovautunut. Näen kahden ihmisen kiipeavän rinnettä ylös ja pohdin, ovatko he tulossa samalle tasanteelle kuin minä. Näen pilvet taivaalla ja mietin tulevaa säätä: paistaako illalla aurinko. 

Aavasaksa in Lappland, Finland
Silta, talot ja joki sekä joen toisella puolella naapurimaa Ruotsi. Näköalapaikka Aavasaksalla Lapissa.

Lopulta kyllästyn katselemaan koko näkymää - olkoon se kuinka kaunis tai mielenkiintoinen tahansa- ja lähden laskeutumaan parkkipaikalle omalle autolleni ja ajelen tyytyväisenä pois: kotiin kaupunkiin, jossa ei ole mitään nähtävää turisteille, ei kotimaisille eikä ulkomaalaisille,  mutta jossa on minun kotini, perheeni, puutarhani ja sydämeni.

Kaikella aikansa - näköaloillakin...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti