 |
| Näiden isojen siirtolohkareiden luota lähtee polku tutulle harjupolulle |
Kävelin hitaasti harjupolkua pitkin, siellä ei ollut lumisateella käynyt vielä kukaan. Vain omat jalanjälkeni näkyivät takanani. Ja hiljaista oli, vain lumisateen ääni kuului. Voiko lumisateen kuulla vai onko se vain tuulen ääni? Kun märät lumihiutaleet osuvat puiden oksille, siitä syntyy ääni, luulisin. Nyt kuitenkin kaikki peittyi lumeen ja nautin siitä suunnattomasti. Kuinka kaunis ja rauhoittava tällainen metsä onkaan lumisateella!
 |
| Luminen harjupolku |
Kävelin tuttua polkua pitkin eteenpäin, katselin ympärilleni ja muistelin retkiä siellä lasten kanssa. Nimenomaan tällä harjupolulla, jossa oli vähemmän kulkijoita, lenkkeilijöitä ei laisinkaan. Meidän suosikkipaikkamme!
 |
| Näiden kivien päällä oli lasten hauska kiipeillä |
 |
| Lapset juoksentelivat tällaisia rinteitä ylös ja alas. Epävirallisia polkuja kulkee alueen metsässä ristiin rastiin joka puolella. |
Omani ja tuttavaperheeni lapset rakastivat tätä paikkaa. Kaksi-kolme-nelivuotiaat juoksentelivat edestakaisin, kiipeilivät toista harjun rinnettä ylös ja laskeutuivat toista harjun rinnettä alas harjukuopalle asti. Lapset keräilivät käpyjä, pieniä kiviä ja risuja ja kävivät näyttämässä niitä meille. Hyppivät polun kivillä ja kiipeilivät isommille istuskelemaan. Ne olivat hauskoja pikkuretkiä lähiluontoon. Ja liikuntaa tuli harrastettua paljon aivan huomaamatta. Lapsista tuli ketteriä ja hyväkuntoisia. Olimme onnekkaita asuessamme täällä Sveitsin Puiston lähellä.
 |
| Käytävä harjukuopalle |
Olen syksystä asti alkanut tehdä näitä pikkuretkiä itsekseni eri luontokohteisiin. Ja päätinkin tehdä asiasta uudenvuodenlupauksen. Lupaan, kautta kiven ja kannon, että vuonna 2018 ulkoilen luonnossa lähes joka päivä. Vaikka vain puoli tuntia päivässä, mutta lähden ulos, joko omalle pihalleni tai jonnekin muualle retkelle.
Miksi tällainen lupaus? Olen yllättäen huomannut jämähtäneeni sisätiloihin! Sisällä on kaikenlaista mielenkiintoista puuhaa, teen töitä sisätiloissa, ajelen asioille autollani ja olen ruvennut laistamaan ulos puutarhaanikin menoa. Voiko puutarhan pitoon kyllästyä? Minulle on käynyt niin. Niin paljon kuin puutarhaani rakastankin, sen hoitaminen on välillä aika työlästä. Joten - aion tulevana vuonna nauttia enemmän toisten töiden tuloksista ja levätä. Kulkea enemmän luonnossa ja katsella ympärilleni toisin silmin - ja sitä kautta ehkä omaa pihaanikin.
Laskeuduin harjulta alas ja kävelin lumista, leveämpää puistokäytävää pitkin takaisin parkkipaikalle päin. Käytävän vasemmalla puolella jalkapallokentän ja metsän välillä on aukea paikka, niityn tapainen, jossa olemme käyneet joskus keräilemässä kesäaikana niittykukkia ja voikukkia, ja tehneet niistä lapsille kukkaseppeleitä.
 |
| Luminen niityn tapainen metsän ja pallokentän välillä |
Tällä puistokäytävällä näkyy jo jalanjälkiäkin, täällä on kävellyt muitakin. Lumisateessa. Talvesta ja raittiista ilmasta nauttimassa tai vain kauniista talvinäkymästä... Niin kuin minäkin.
 |
| Suosittu kävelykäytävä kauniissa harjumaastossa |
Onneksi tällaisia paikkoja on olemassa - meitä kaikkia varten. Mutta täytyy olla varovainen, sillä tännekin voi eksyä, ainakin vähäksi aikaa. Minulle on käynyt kerran niinkin. En mielelläni mainosta sitä julkisesti, se on niin noloa. Mutta polkuja ja käytäviä on paljon, osa epävirallisiakin ja ne vievät vaikka minne. Kauaksikin. Ja moneen suuntaan. Kun katselee ja pyörii ympäriinsä, menettää helposti suuntavaistonsa. Ilman karttaa. Matkapuhelimen avulla voi onneksi paikallistaa itsensä ja löytää oikean suunnan. Puhelin on pelastanut minut monesti. Luonnossakin. Nyt suunta on kuitenkin tulevana vuonna kohti uusia asioita ja uusia paikkoja.
Hyvää uutta vuotta!
Happy New Year!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti