Valkoiset joutsenet

Valkoisissa joutsenissa on jotakin taikaa. Jotakin sadunomaista.

Ajattele vaikka satua rumasta ankanpojasta, joka sitten olikin yllättäen joutsen.  Kaiken sen  hyljeksimisen jälkeen, mitä se sai ankkaseurueessa kokea, kun ei ollut samanlainen kuin muut. Ja sitten siitä lopulta tulikin kaikkien ihailema  kaunis, valkoinen joutsen, joka löysi paikkansa ja omanlaistansa seuraa. Ihana, koskettava ja lohduttava satu.

Valkoiset joutsenet symboloivatkin kaikkea hyvää, puhdasta ja kaunista. Ja siksi halusinkin ehdottomasti tehdä niistä postauksen. Mutta mistä löytäisin niitä läheltä tutkittavaksi ja kuvattavaksi, nyt huhtikuussa?

Joutseniahan on periaatteessa nyt kaikkialla. 

Niitä lentää talomme ylitse ja ne valtaavat naapurin pellon etäisimmän nurkan. Ja näin niitä valtavia parvia Ridasjärvelläkin ja jälleen kerran mahdollisimman kaukana lintutornista, kaukana vastarannalla.

Sitten, lopultakin, joutsenpariskunta löytyi Sammalistonsuolta, Riihimäeltä. Sieltä otin viimein kuvat. Vanhalla kamerallani. Ja linnutkin olivat kohtalaisen lähellä rantaa.

Laulujoutsenet erottaa kyhmyjoutsenista keltaisesta nokasta ja mustasta nokan kärjestä. Ja ne "laulavat" nimensä mukaisesti, toisin kuin kyhmyjoutsenet, jotka ovat enimmäkseen hiljaa.

Ympäristö Sammalistonsuolla ei ole kauneudella pilattu. Mutta vesilinnut viihtyvät siellä, noissa lammissa, jotka ovat syntyneet turpeen noston seurauksena. Siellä viihtyvät niin joutsenet kun pienemmät sorsatkin - ja lokit, joita oli iso parvi. Elämä ei vaadi häikäisevän kaunista maisemaa ympärilleen, kun elinolosuhteet vain ovat otolliset. Ja Sammalistonsuolla ne ovat.

Jostakin syystä laulujoutsenpariskunta päätti vaihtaa lampea ja ne lensivät aivan vierestäni tien ylitse toiselle lammelle.

Nyt linnut lensivät lammen kaukaisimmalle ja rauhallisimmalle paikalle, vastarannalle. Siellä ne jatkoivat kasvien syömistä upottamalla pitkän kaulansa syvälle veteen. Joutsenet syövät myös selkärangattomia pikkuötököitä.

Eikä ole kauaakaan, kun laulujoutsenet olivat uhanalaisia täällä Suomessakin. Tapasinkin Ridasjärvellä lintumiehen, joka muisteli joutsenten olevan 70-luvulla niin harvinaisia, että niiden saaminen valokuvaan tuntui melkein lottovoitolta. Hän muistaa vieläkin sen hetken, ensimmäisen joutsenkuvansa, vielä tänä päivänäkin. Piilokojusta otetun.

Laulujoutsen onkin nykyisin suojeltu koko EU-alueella, vaikka se pesiikin ainoastaan pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa. Suomessa laulujoutsenpariskuntia onkin nykyisin noin 10 000 paria. Pahimpina aikoina niitä oli vain muutama kymmen pari pesimässä.

Kohta joutsenpari päättikin palata takaisin "omalle" lammelleen. Vaikka kotilammen valitseminen onkin haastavaa, niin parisuhteessaan laulujoutsenet ovat hyvin pariuskollisia. Ne elävät yhdessä koko elinikänsä.

Joskus laulujoutsen kuitenkin eksyy esimerkiksi Venäjän puolelle eikä se ole siellä rauhoitettu. Päinvastoin. Venäjällä lintu onkin melkein sukupuuttoon kuollut, sillä se on haluttu paisti ruokapöytään maukkaan lihansa vuoksi, tänä päivänäkin. Niin kuin Suomessakin aikoinaan. 

Nykyisin laulujoutsen mielletään täällä meillä niin kansallislinnuksi, että harva haluaa sitä syödä tai vahingoittaa. Ei aina edes metsästäjä.

Mutta osa maanviljelijöistä on toista mieltä. Kun laulujoutsenparvi laskeutuu pellolle, syö sen kasvustoa, talloo satoa ja ulostaa sen pilalle, on siinä kestämistä. Kuitenkin hyvin harva hakee joutsentuhoista korvauksia, eikä niitä helpolla maksetakaan, sillä joutsenten tuhot eivät kuulu satovahinkolain piiriin.

Laulujoutsenen arvo on 2018 euroa rahassa, kerrotaan ympäristöministeriössä.

Laulujoutsenen ampumisesta voi todellakin saada 2018 euron ja kyhmyjoutsenen 589 euron laskun. Lisäksi päälle tulee vielä sakko ja aseensa menettäisi valtiolle. 

Myöskään lupaa joutsenparven hätistelemiseksi pois viljellyiltä alueilta ei saa helposti, mutta moni käyttää myös oman käden oikeutta. Kovat äänet ja traktorilla ajelu ovat käytettyjä pelottelukeinoja. Näin luin.

Kaikella on puolensa ja puolensa. Maanviljelijöille joutsenet aiheuttavat harmaita hiuksia ja minä vain luen satuja Rumasta ankanpojasta. Mutta mitähän laulujoutsen itse mietti, kun näki minut kamerani kanssa seisomassa ja tiiraamassa sitä lammen reunalla? Ei, se ei tullut kerjäämään ruokaa kuten monet sorsat joskus tekevät. Se katseli aikansa ja ui lopulta rauhallisesti kauemmaksi.

Kohta on kuitenkin lintujen pesimäaika ja pesimärauha. Silloin ei kannata liikaa innostua munivia joutsenia ja sen pieniä poikasia kuvaamaan. Annetaan niille oma rauha jatkaa sukua, jotta voisimme tulevaisuudessakin katsella laulujoutsenten ylvästä ja kaunista olemusta.

Yleinen lintujen pesimärauha alkaakin nyt huomenna maanantaina 15.04. ja kestää 15.07. asti, ja esim. kurjilla ja joutsenilla se kestää jopa 31.08. asti.