Strömforsin ruukkikylä

Strömforsin ruukkikylä sijaitsee Kymijoen läntisimmän haaran varrella ja sinne menimme, minä ja puolisoni, toisena pääsiäispäivänä.

Mietimme, miltä maisemat näyttäisivät, kun oli vielä huhtikuu, eikä lehdetkään olleet puissa. Luonto oli vielä kovin harmaa ja väritön, muttei se haitannut retkeä. Päinvastoin. Kaikki ne punamullalla maalatut vanhat rakennukset, Museoviraston suojelemat, tulivat hyvin esille, kun kesäinen vihreys ei vienyt huomiota muualle. Huomiota itse luontoon. 

Ajelimme pienelle parkkipaikalle ja ensimmäisenä eteemme nousi valkoinen, suuri rakennus, joka osoittautui Strömforsin kartanoksi. Nykyisin siinä toimii Strömforsin Bed and Bistro, paikallinen hotelli. Talo on rakennettu jo 1892, samalle paikalle, jossa aikaisemmin sijaitsi Petjärven kartano.

Strömforsin kartano eli nykyisin Strömforsin Bed and Bistro.

Lähdimmekin heti kävelemään tietä pitkin, joka kulki kartanon ohitse, punamullatun entisen palolaitoksen ja armonlinnan ohitse.

Vasemmalla kartano ja oikealla entinen palolaitos letkutornineen  ja sen takana vanha toimistorakennus, Armonlinna. Huomaa opasteline, joka on rakennettu samaan tyyliin kuin vanhat rakennuksetkin. Arvostan tällaisia pieniä yksityiskohtia.

Nykyisin entisen palolaitoksen tiloissa toimii matkamuistomyymälä Virginia ja Armonlinnassa Lomatähdet -majatalo. Mutta koska nyt oli pääsiäispyhä, mm. kaikki matkamuistomyymälät ja käsityöpajat olivat kiinni.

Tien reunassa kasvoi itsellemme tuntematon mänty, joka tuoksui hyvin voimakkaasti. Mikähän se on?

Tien päässä oli rakennus, jossa oli maakellari. Pieni yksityiskohta, johon kiinnitin huomiota. Ehkäpä siksi, että olen sellaisesta haaveillut itsellenikin.

Tien perällä, Patolammen rannalla, oli kiviä, joissa näkyi veden korkeus värimuunnoksena. Vesi on aikaisemmasta keväästä laskenut jo aika paljon...

Kaikki rakennukset olivat kuin vasta maalattuja. Strömforsin ruukkikylä onkin yksi parhaiten säilyneistä ruukkialueista Suomessa kartanoineen, kirkkoineen, tuotanto- ja asuinrakennuksineen. Se on osa myös valtakunnallisesti arvokasta Kymijoen laakson maisema-aluetta.

Paikasta onkin tehty monipuolinen matkailukohde hotelleineen, museoineen ja käsityöläisten pajoineen. Ruukkikylässä voi mm. harrastaa melontaa, joogata ja kiipeillä sekä retkeillä. 

Kirkon ohitse kulkeekin Kukuljärven vaellusreitti, ja paitsi kävellä, siellä on mahdollista myös meloa jokea pitkin. Paikka oli huhtikuussakin mielenkiintoinen, ja voin hyvin uskoa, minkälainen epäsuomalainen maisema paikasta kehkeytyykään kesäaikana. Runsas ja vehreä.

Voi vain kuvitella, miltä tuntuisi meloa tätä joenhaaraa pitkin kesäaikana. Kun nyt huhtikuussakin tässä maisemassa jokin viehätti suunnattomasti. Mäellä seisoo puiden takana puoliksi piilossa Ruotsinpyhtään kirkko, joka on rakennettu  vuosina 1770-1771.

Näitä valkoisia siltoja oli kaikkialla: kylässä että ulkoilureiteillä.

Kun ruukkikylä on rakennettu Kymijoen molemmin puolin, on ilmiselvää, että veneillä on kuljettu paikasta toiseen. Sillä vesistöreitit ovat aina olleet tärkeitä kulkuväyliä kautta aikojen. Joten laitureitakin oli kylän alueella useampiakin.

Tällä katollisella laiturilla voi odotella jokiristeilyn alkamista.

Toisesta suunnasta.

Pieni venelaituri keskellä kylää. Takana asuintaloja.

Tästä Roseborg-nimisestä liikkeestä voi ostaa materiaaleja ja varaosia perinnerakentamiseen. Talo on rakennettu 1700-luvulla ja se on toiminut ennen saharakennuksena.

Tavallisten ihmisten koteja keskellä kylää. Ruukkiajoilta säilyneitä.

Jopa koristetuulimylly oli  maalattu alueen tyyliä mukaillen.

Tämä vuorimalmia aikoinaan valmistanut, jo 1698 perustettu ruukki, on harvinaisen hyvin säilynyt kokonaisuus. Paikan omistaa tänä päivänä kolme eri tahoa: Ruotsinpyhtään kunta, A. Ahlström Oy ja Helsingin yliopiston Kehityspalvelut.

Vaikka ruukkikylä onkin jäänne menneisyydestä, siitä on onnistuttu rakentamaan suosittu nähtävyys- ja matkailukohde. Kunnioittaen vanhaa ja luoden jotakin uutta. Ja se on hieno asia, minusta.