18.5.2019

Luumupuun kukat ja pölyttäjät


Perjantaina oli aurinkoinen, lämmin ja tuuleton päivä, ja ehkäpä siksi kukkivan luumupuumme ympärillä kävikin valtava kuhina. Ampiaiset ja mehiläiset, ja varsinkin lukemattomat kimalaiset, kukkakärpäset ym ym pörräsivät kukasta kukkaan sellaisella vauhdilla, ettei tahtonut kuvia keretä ottamaan. Vihdoinkin pölyttäjillä koitti pihallamme onnen päivät!


Kimalainen luumunkukkien kimpussa

Luumupuumme kukkii hedelmäpuistamme ensimmäisenä - ja se on meille erityinen hetki. Kesä! Se on nyt täällä. Vai voiko joku muuta väittää, kun näitä kukka- ja pölyttäjäkuvia katsellee...


Sinikka-luumupuumme kukkia ilta-auringon paisteessa viime torstaina. Kauniita, eikö totta?



Olin ollut vähän huolissani hyönteisten ja pölyttäjien vähäisestä määrästä. Viime kesä oli ollut kuuma ja kuiva, ja jo heinäkuussa tuntui, ettei hyttysiäkään ollut. Ja vain yksi paarma kävi pyörimässä pääni yläpuolella. Koko viime kesänä. Outoa!

Ampiaisen tuntee keltaisista radoistaan ja karvattomuudesta. Ampiaisilla oli viime kesänä iso pesä avoullakollamme.

Jokin perhonen, jolla on läpinäkyvät siivet ja vihreä vartalo. Tiedätkö mikä?

Mutta eivät pölyttäjät minnekään olleet kadonneet. Ne vain odottivat, että pihallamme olisi jotakin syötävä. Että puut, pensaat ja kukat alkaisivat vihdoinkin kukkia. Ja kun se hetki koitti, mehiläiset, ampiaiset ja muut pölyttäjät löysivät kyllä tiensä tänne. Sillä myös norjanangervopensaat ja marjapensaat ovat nyt kukkimisvaiheessa. Syötävää on siis yllin kyllin.


Kimalainen on paksu ja karvainen ja usein sen peräpää on valkoinen tai keltainen. Se on helppo erottaa mehiläisistä ja ampiaisista ison kokonsa vuoksi.

Sinikka-luumupuumme on jo 23-vuotias. Se on helppo, kestävä ja satoisa luumupuu. Itsepölyttyvä ja kohtalaisen matala.

Sen luumut ovat pieniä, mutta makeita ja maukkaita. Ne voidaan käyttää heti raakana tai säilöä. Sinikka-luumupuumme onkin yksi pihan lempihedelmäpuistamme.  

Joten katselen tuon puun kukintaa ja pölyttäjien pörräämistä siellä hyvillä mielin. Suurella kiitollisuudella. Sillä vesi herahtaa kielelle pelkästä sadon ajattelemisestakin, syötävän herkullisista luumuista.


Tätä luumusatoa odotellen...



4 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä! Pölyttäjien touhua on mukava seurata.
    Meiltä on kuollut kahdesta kohtaa omenapuu, ja olen miettinyt, mitä istutan tilalle. Onko kokemusta päärynäpuista? Mutta kaunis kukkija pitää olla, ehdottomasti:D

    VastaaPoista
  2. Meillä on kaksi Pepi-päärynäpuuta, jotka kukkivat vuosittain komeasti, mutta päärynöitä tulee huonosti. Vaikka puut ovat itsepölytteisiä, arvelen, että joku toinen päärynälaji vieressä voisi silti auttaa asiaa. Mietinkin vain, mikähän päärynä kukkisi samaan aikaan. Muista päärynälajeista ei ole kokemusta.

    VastaaPoista
  3. Kauniita kuvia luumupuun kukista ja pölyttä
    jistä! Kunpa minäkin saisin tummanluumupuun täällä viihtymään. Kirsikkaluumumme tekee keltaisia hedelmiä ja on tosi pienikukkainen, mutta aivan täynä kukkia ja pölyttäjiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Puutarhurintytär!
      Nyt alkaa, mielestäni, yksi ihanimmista ajoista puutarhoissa eli hedelmäpuiden kukinta-aika. Kyllä vain kukkia täynnä oleva hedelmäpuu on upea ilmestys, kaikkine lentävine pölyttäjineen. :)

      Poista