Haagan Alppiruusupuisto

Omassa puutarhassanikin kasvaa alppiruusu, vaaleanpunakukkainen 'Helsinki University'. Se kasvaa pääsisäänkäynnin vieressä, kunniapaikalla, mutta jää kalpeaksi aavistukseksi tämän kaiken rinnalla, joka nyt aukeni eteeni. Olin Haagan Alppiruusupuistossa Helsingissä ja oli rhodojen kukinta-aika. Mikä kukkameri ympärilläni olikaan!

Yltäkylläistä kukintaa...

Ihmisiä virtasi puistoon tasaiseen tahtiin, kaiken ikäisiä. Todellakin vauvasta vaariin. Aina yllätyn siitä, kun näen teini-ikäisiäkin tällaisissä paikoissa. Keskenään ja aivan yksinäänkin. Katselemassa kukkasia. Olenko asenteellinen? Kauneus kiinnostaa kaikkia ja kauneus kuuluu kaikille. Teinitkin tarvitsevat sitä, luonnon kauneutta. Kaiken sen älypuhelinähkyn jälkeen.

Sisäänkäynnin luona jokainen kaivoi kännykkänsä esille ja alkoi valokuvata. Niin minäkin. Ja onhan alppiruusut kuvaamisen arvoisia, eikö totta?

Oli ollut pitkä lämmin ja aurinkoinen ajanjakso, mutta juuri ennen tänne tuloa sadekuuro oli kulkenut paikan yli. Alppiruusujen lehdillä oli vielä sadepisaroita, mutta vain pisaroita, sillä sadetta ei ollut tullut paljoa. Sen näki pölystä lehtien pinnalla, sillä kova sade olisi huuhtonut sen kaiken pois. Nyt niin ei ollut käynyt.

Todennäköisesti 'Haaga' - tai 'Helsinki University'. Molemmat ovat vaaleanpunaisia ja ylimmässä terälehdessä on tumma täplitys. Molemmat kasvavat myös kaksimetrisiksi. Alppiruusujen luona ei ollut nimikylttejä.

Runollista, eikö totta?

Kävelin puiston pitkospuita pitkin ja olin yllättynyt, kuinka pieniltä ihmiset näyttivät suurimpien alppiruusujen vierellä. Osa alppiruusuista oli lähes kuusimetrisiä! Olin kuin alppiruusumetsässä. Mutta vanhimmat kasvit olikin istutettu jo 1975 eli 43 vuotta sitten. Oma alppiruusuni kun on vasta alle metrin korkuinen.

Yllätyin alppiruusujen korkeudesta. Ihmiset näyttivät niin pieniltä niiden rinnalla.

Oli myös vaikea uskoa olevansa mäntymetsässä ja suolla. Mielikuvat perinteisestä suomalaisesta maisemasta kun olivat aivan erilaiset kuin se, mitä ympärilläni sillä hetkellä näin. Mutta kasvaahan suomalainen versiokin alppiruususta eli suopursu juuri kostealla rämeellä tai suolla, kangasmetsässäkin. Niin äsken luin. Joten ympäristö alppiruusuille oli ehkä sittenkin aivan oikea.

Tämä näkymä ei näytä perinteiseltä suomalaiselta mäntymetsä- ja suomaisemalta. Mutta se on ihan oikea ja totta!

Viime vuonna alppiruusujen kukinta täällä oli ollut ylitsevuotavaa, joten tämän kesän kukinta jäi vaisummaksi. Myös omassa puutarhassanikin. Osa pensaista oli puistossa jo lähes kukkinut, osa oli vielä täydessä kukinnassa. Ja näkyipä nuppujakin. Tulin paikalle ilmeisesti viime hetkellä. Kukinta olisi pian ohitse.

Alppiruusupuistossa oli penkkejä siellä täällä, mutta ihmiset eivät joutaneet istumaan niillä. Oli kiire katsella ympärille.

Valkoisten alppiruusujen takana näkyy kerrostaloja. Paikka onkin keskellä kerrostaloaluetta. Mikä puisto alueen asukkailla!

Helsingin kaupungin rakennusviraston info-taulu suomalaisista alppiruusuista.

Todennäköisesti alppiruusu 'Mikkeli'. Mikkelillä on punaiset kukkanuput ja kukat vaalenevat vanhetessaan lähes valkoisiksi - ja se saattaa kasvaa jopa nelimetriseksi pensaaksi.

Mietin puistossa kävellessäni omaa puutarhaani ja haluani lisätä sinne kukkivia pensaita ja puita, ja vähentää samalla pikku hiljaa perennojen osuutta. Alppiruusut olisivat sellaisia. Kukkivia pensaita. Joten ostin valkokukkaisen 'P.M.A. Tigerstedtin eilen lauantaina ja istutin sen tontin reunalle mäntyjen, kuusten ja katajien luokse. Ikivihreiden kasvien eteen.

 Istutin alppiruusu P.M.A. Tigerstedtin mustikanvarpujen eteen puolivarjoisaan paikkaan kuusten, mäntyjen ja katajien väliin.

Kestää kuitenkin vielä kauan, ennen kuin omat alppiruusuni näyttävät yhtä hienoilta kuin täällä Alppiruusupuistossa. Mutta sanotaanhan, että vielä viimeisenäkin elonpäivänä kannattaa istuttaa puu. Tai soveltaen mikä muu kasvi tahansa. Kaikkea ei tehdä aina vain itseä varten, vaan myös niitä ihmisiä varten, jotka jäävät jälkeemme. Niin maailmaa rakennetaan. Kaikkia varten.

Kaksi kesykyyhkyä tuli nimensä mukaisesti aivan lähelleni Alppiruusupuistossa. Alppiruusupuisto ei ole vain ihmisiä varten, siellä oli myös paljon erilaisia lintuja. Ja enkä ihmettele, sillä mustikanvarpuja kasvoi alppiruusupuistoalueen ympärillä valtavasti. Ja mustikathan ovat monien lintujen herkkua.

Ja vielä kerran - kukkarunsautta.