Kaunis Fagervikin ruukkimiljöö

Suuret, vanhat tammet kehystivät kapeata hiekkatietä, jota pitkin kävelin, ja näytti kuin puiden latvukset katoaisivat taivaisiin. Missäkö olin? Olin Fagervikin ruukkialueella ja opastettu kiertomatka oli juuri alkanut. 

Olin Helsingin Seudun Kesäyliopiston kasviretkellä  ja kohteena oli tällä kertaa Fagervikin ruukkialue. Rakastan näitä kasviretkiä, ne ovat minulle luksusta: valmiiksi suunniteltuja ohjelmineen, oppaineen ja ruokineen. Ne ovat yhden päivän pituisia hyppyjä toiseen paikkaan ja toiseen maailmaan. 

Retken järjestäjät pitivät huolen, että vatsat olivat täynnä ennen kävelykierrosta. Tässä retkeläiset kokoontumassa kahvion ulkopuolelle valmiina opastetulle kierrokselle. Rakennus on entinen tinaamo, nykyisin paitsi kahvila, myös museo ja museokauppa.

Ja toinen maailma Fagervikin ruukkialue onkin. Se on kuin suoraan menneestä maailmasta - ja onkin, 1600-1800 -luvulta, ja silti ihmiset siellä elävät tätä päivää ja tässä ajassa. Paikka on eräänlainen elävä museo, mutta siksi, ja silti, siellä asuvien ihmisten yksityisyyttä täytyy kunnioittaa. 

Vanhojen tammien kiemuraiset rungot ovat hyvin koristeellisia. Ikä tuo puille arvokkuutta, miksei ihmisillekin...

Ruukinkadun punamullatut työläisasunnot on rakennettu 1775. Ne toimivat nykyisin kesäasuntoina. Kuva kirkolta päin.

Tunnelmalliset mökit kuvattu tien toisesta päästä.

Mutta on hyvä, että on ihmisiä, jotka jaksavat taistella vanhojen puukoulujen, elokuvateattereiden ja punatiilisten tehdasalueiden puolesta. Tai tällaisten vanhojen ruukkialueiden kuin tämäkin. Vaikka omistajien mukaan työmäärä on suuri, sillä alue on laaja kokonaisuus. Näin kertoi oppaamme.


Sillä vanhat rakennukset tuovat historiallista monikerroksellisuutta ympäristöönsä. Ne tekevät siitä mielenkiintoisemman. Ne antavat viestin jatkuvuudesta, vuosisadasta toiseen. Tämänkin paikan on perustanut Carl Billsten jo 1646. Tuo vuosiluku hämmästyttää minua, se tuntuu niin kaukaiselta.

Ihmettelin tienvarsien sinisä kiviä, sillä en ollut koskaan nähnyt sellaisia. Niitä löytyi lopulta kaikkialta. Ne ovat kuonakivia, viisaammat valistivat.  Ne ovat masuunikuonaa, jota syntyy raudan valmistuksen yhteydessä ja joka on sitten heitetty pois jätteenä.

Jo alkumatkasta tulimme yksityisen kirkon luokse. Se on valmistunut vuonna 1737 ja punamullalla maalattu. Ja siellä on Suomen vanhimmat, toimivat urut. Ne ovat väriltään siniset.

Kirkko on yksityiskäytössä, mutta siihen voi tutustua opaskierroksilla ja kesäaikaan siellä pidetään musiikkihartauksia kerran kuussa. Sitä voi myös vuokrata yksityiskäyttöön esim. häitä varten.

Punamullattu kellotapuli (edellisessä kuvassa) ja keltainen hautakappeli on rakennettu 1766. Koko paikkaa kiertää hieno kivimuuri, jonka katkaisee puinen, valkoinen portti. Useimmiten lukittu.

Hetken kirkon ympärillä kierreltyämme pääsimme tutustumaan sen sisätiloihin. Paikka ei ole yleensä yleisölle avoinna, joten kiinnostuneena katselimme ja kuljeskelimme sisällä ympäriinsä.

Kuva otettu kirkon yläparvelta. Huomaa, että kirkossa ei ole laisinkaan sähköjä. Valoa saadaan tarvittaessa kynttilöistä.

Saarnastuolin maalaukset ja koristukset olivat hienoja.

Kuinka moni on päässyt käymään saarnastuolissa? Täytyy sanoa, että sieltä näkee hyvin ympäristöön. Sieltä on hyvä pitää kirkkokansaa silmällä...

Näillä penkeillä ei nukuta, vaan istutaan selkä suorana kuuntelemassa viisaita elämänohjeita. Saarnatuolista annettuja.

Kirkkokatselmuksen jälkeen kävelimme kartanon luokse. Keltainen ja komea rakennus toimii yksityisasumuksena, ei siis museona, joten sitä oli mahdollista katsella vain lukitun portin takaa. Kuten niin moni muukin on sitä katsellut.

Kartano on kolmikerroksinen ja valmistui 1773. Rakennus on suojeltu Uudenmaan lääninhallituksen päätöksellä 1992. Sisätiloihin pääsee paremmin tutustumaan Ylen julkaisemassa Kartanokeitoksia Fagervikissä -ohjelmassa.

Kartanon ohitettuamme tulimme lopulta ranskalaiseen muotopuutarhaan, joka on Mikael Hisingerin omistusajoilta. Vaikka puutarha on tänä päivänä vain kalpea aavistus siitä, mitä se on joskus parhaina päivinä ollut, se on edelleen vaikuttava. 

Tästä alkaa ranskalaistyylinen muotopuutarhaosuus. Rinteen yläosassa on kivillä pengerrettyjä tasoja, joilla on ennen vanhaan kasvatettu muun muassa hedelmäpuita.

Puistoissa ja puutarhoissakin hyvä pohjapiirustus on kaiken a ja o, ja kun vanhat puut ovat paikoillaan, samoin valurautaiset suihkulähteet laajan nurmikentän keskellä, paikka hivelee silmää. Mitä muuta sitä oikeastaan tarvitaankaan? 

Puutarhan pääkäytävä halkoo koko puutarhan portille ja tielle asti.

Suihkulähde puutarhan yläosassa  on kaunis, vaikkei siinä nyt vettä ollutkaan. Alhaalla kasvaa laajoina aloina ruttojuurta.

Valurautainen suihkulähde pääkäytävällä on yhä toiminnassa.

Yleisnäkymää...

On vaikea kuvitella, että isonvihan aikana 1713-21 ruukki todellakin hävitettiin maan tasalle. Onneksi sodan jälkeen Hisingin veljekset ostivat paitsi Fagervikin, myös Billnäsin ruukin ja Skogbyn masuunin. Paikat kunnostettiin ja tuotanto aloitettiin uudelleen. 

Ruukin todellinen kukoistuskausi alkoi kuitenkin vasta toisen veljeksen pojan, Johan Hisingin, omistusaikana. Masuuni uusittiin ja kanki- ja nippuvasarapajat rakennettiin. Johanin aikana rakennettiin myös uusi päärakennus sivurakennuksineen sekä Ruukinkadun punamullatut pikkumökit. Puutarhanhoitoa kehitettiin. Kaikki todellakin kukoisti.
 

Tässä kuvataan kankivasarapajaa.

Tässä peltivasarapajan rauniot. Takana entinen tinaamo.

Kahvilan eli entisen tinaamon takana on entinen seppien taukotupa. Tämän veden yllä olen nähnyt lepakon, vesisiipan, lentelevän aivan päiväsaikaan.

Ja lopuksi kuva info-taulusta, jonne on merkitty kierroksen tärkeimmät kohteet. Pidän pohjakuvista, niistä kun saa niin hyvän yleiskuvan alueesta.

Mikään ei kuitenkaan ole ikuista. Rautaruukin toiminta laantui vähitellen 1800-luvun jälkipuoliskolla. Masuunin käyttö mm. lopetettiin 1850-luvulla. Kanki- ja nippuvasarapajojen laitteita uudistettiin vielä 1860-luvulla, mutta koskivoimaan ja puuhiilen käyttöön perustuvan raudan tuotanto ei enää ollut kilpailukykyinen. Ruukki lakkautettiin kokonaisuudessaan 1902. Näin luki toisessa info-taulussa.

Kartanokeitoksia Fagervikissä-ohjelmassa (vuodelta 2008) kerrottiin kartanon saavan nykyisin pääasiallisen tulonsa maanviljelyksestä ja metsästä. Ja hyvä niin. Jonkinlainen toiminta jatkuu Fagervikin ruukkialueella, vaikka se muuttaakin välillä muotoaan. Mutta sehän on vain elämää...

Takaisin alkupisteeseen eli kahvion luokse. Siellä linja-auto jo odottikin retkeilijöitä, sillä oli jo kotiinpaluun aika. Oma elämä odotti...