Hyvää Joulua 💝

Minun jouluuni kuuluu läheiset ihmiset, piparkakkujen tuoksu ja kynttilöiden loiste. Siihen sisältyy myös tonttujen (lasten) touhua, joulukoristeita ja joululauluja - lahjojakin, jotakin punaista ja ulkona lunta, takkatulen loistetta. 

Mutta mitä joulu oikeastaan on? Mistä se on saanut alkunsa?

Se on saanut alkunsa valon odotuksesta. 

Joulu on alkuaan vanha muinaisgermaaninen valon juhla. Juhla, jolloin iloittiin siitä, että talven pimein aika jäi taakse ja valon määrä alkoi taas lisääntyä. Se on siis talven ja pimeyden taittumisen juhla. Talvipäivänseisauksen aikaan. 

Lapsia ei pimeys ja lumi haittaa, vaan elämä on hauskaa talvellakin.

Joulu on myös sydämen juhla, sillä joulu tuo valoa sydämiimme ja elämäämme, vuoden pimeimpänä aikana. Se tuo mukanaan toivon, toivon valosta ja lämmöstä, joka on edessäpäin. Ja tätä iloa jaamme toisillemme olemalla anteliaita: annamme lahjoja, syömme ylenpalttisesti, annamme myös aikaamme toisillemme, sillä onhan joulu suurimmalle osalle suomalaisia myös vapaapäivä.

Jouluna annamme lahjoja toisillemme: aineettomia tai aineellisia.

Kristinusko muutti pakanallisen ajan valon juhlan tuomalla sen paikalle Jeesuksen syntymäjuhlan. Yhtäkaikki, perimmäinen sanoma ei muuttunut, sillä käsitteet hyvyys ja valo, pimeys ja pahuus, on aina liitetty toisiinsa. Ja Jeesus edustaa arvoiltaan jotakin hyvää. "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille", Jeesus sanoi vuorisaarnassaan, ns. Kultaisessa säännössään. Siitä ajatus, että joulu on myös sydämen juhla. 

Yli 20 vuotta vanhalla seimellä on oma paikkansa kodissamme. Sulassa sovussa tonttujen kanssa.

Mutta yhtä hyvin joulupukit ja joulutontut lahjoineen kuin seimiasetelma aineettominen sanomineen kuuluvat tämän päivän joulunviettoon täällä Suomessa. Rinnakkain, sulassa sovussa. Edustaen vain saman asian eri puolta.

 

Tässä puhallettu lasipallo, jossa aiheena lammaspaimen kedolla jouluyönä.

Jouluaikana kaupat ovatkin täynnä karkkia jakelevia joulupukkeja ja tonttu- ja porokoristeita. Mistä tontut ovat oikein saaneet alkunsa? Ja koko tämä jouluinen lahjavillitys joulupukkineen kaikkineen?

Tässä on pieni metsätonttu pienen kuusen alla metsässä - tai olisiko sittenkin joulutonttu...

Monesta suunnasta ja monelta ajalta, näin luin.

Joulupukki on saanut vaikutteita mm. 300-luvulla eläneeltä Myran piispa Pyhä Nikolaukselta, joka jakoi lahjoja lapsille; Martti Lutherin Christkind-juhlasta, joka perustettiin Nikolaus-juhlan paikalle ja jossa lahjat antoikin Jeesus-lapsi; Suomessa joulupukki taas on saanut nimensä nuuttipukilta, jolla oli tuohinaamari kasvoillaan ja nurinkäännetty turkki päällään, ja joka joskus myös jakoi lahjoja kilteille lapsille ja risuja tuhmille; Coca Cola-mainokseen vuonna 1931 piirrettystä Santa Claus-hahmosta, jonka avulla punanuttuinen, valkopartainen joulupukkihahmo levisi ympäri maailmaa. 

Joulupukki se on tämäkin, vaikka onkin kukka-asetelman koriste.

Kaikki vanhat historialliset tapahtumat ja ikiaikaiset tarut yhdistettynä nykyaikaiseen mainoskampanjaan ovat menneet iloisesti sekaisin ja siitä on syntynyt jotakin uutta, joka kosketti, ja koskettaa edelleen, valtavaa määrää ihmisiä ympäri maailmaa. Joulupukki on hyväntahtoinen, kilteille ihmisille lahjoja jakava vanha mies, jolla on punainen nuttu ja pitkä parta, ja joka asuu Korvatunturilla. Maailma on ihmeellinen paikka!

Entäpä tontut sitten...

Tontut ovat pieniä taruolentoja, jotka liittyvät tonttiin, paikkaan, jossa on koti. Paikkaan, josta lähdetään ja jonne palataan. Tällaiseen paikkaan syntyy tietynlainen henki. Tiedäthän, kuinka jokainen koti on omanlaisensa, siellä on omistajiensa henki. Kotitonttu, aikaisemmin kotihaltija, on tämä henki ja se piti huolen, että koti oli kunnossa ja järjestyksessä, jotta sinne olisi aina hyvä palata ja siellä olla, muuten tonttu suuttuisi ja tekisi ikäviä kepposia. Ja onhan siinä jonkinlaista järkeäkin, sillä koti on turvapaikka, paikka, jossa pitäisi asujansa viihtyä ja elellä, eikä se onnistu ilman huolenpitoa ja työtä.

Kun rakennuksia alkoi olla pihapiirissä useampiakin, tarvittiin useampi tonttu: navettaan omansa ja saunatonttukin oli olemassa. Nämä tontut asustavat keijuangervon alla.Jospa ne ovat puutarhatonttuja...

Aikaa myöten tontut pyrkivät luomaan omaan taloonsa vaurautta (kuten ihmiset tapaavat tehdä), myös kepulikonstein. Siitä syntyi joulutonttu, joka huolehti tavaroista. Ja myöhemmin valmisti lahjoja joulupukin pajassa ja auttoi niiden jakamisessa. Kilteille ja ahkerille ihmisille vain, sillä se on meille kaikille parasta. Että me kaikki menestyisimme, niin ihmiset, eläimet kuin muu luontokin. Näin luin kirjasta nimellä Suomalaiset taruolennot.

Luuta kädessä ja lyhde toisessa. Tämä tonttu ei laiskottele, eikä siis myöskään talonväki.

Pidän saduista. Moniin satuihin ja hyviin tarinoihin sisältyy viisauksia ja elämänohjeita. Saduthan olivat alkujaan tarkoitettu aikuisille, opetukseksi ja viihdykkeeksi. Vielä tänä päivänäkin maailmalla liikkuu valtava määrä satuja ja tarinoita (kirjat,elokuvat,laulut), joilla pyritään vaikuttamaan meihin ihmisiin.

Yleensä lähetän lapsiperheille lapsiaiheisia joulukortteja ja vanhemmille ihmisille rauhallisempia. Mutta tänä jouluna kaikki saivat näitä iki-ihania tonttu- ja eläinaiheisia joulukortteja. Ne ovat Raimo Partasen suunnittelemia.

Mutta jouluna on tärkeintä yhdessäolo ja hyvä mieli. Rakkaus ja rauha. Ihan virallisestikin, oli jouluajan tarinat mitä tahansa tai lähtöisin mistä tahansa.

Joten...

toivotan sinulle, ja kaikille muillekin, hyvää ja rakkaudentäyteistä joulunaikaa! 💗

Jouluaikana voi antaa ylimääräisiä herkkuja myös linnuille.  Tässä kauralyhde ja talitiainen.

Kaura maistui hyvin talitiaisellekin, vaikka se onkin yleensä varsinkin keltasirkkujen mieliruokaa.
Itselle tuli hyvä joulumieli, kun näki linnun puuhailevan kauralyhteen kimpussa tyytyväisenä. Hyvää joulua sinullekin, talitintti!