26.5.2019

Sateen jälkeen

Ilma on nyt, sateen jälkeen, kosteaa ja ihanaa hengittää. Se on kaikesta pölystä puhdas ja uskomattoman raikas. Oletko muuten koskaan ajatellut, mistä tämä kokemus oikein syntyy?


   

Luin, että sadevesi liuottaa kasveista tuoksuvia aineita, jotka höyrystyvät ilmaan. Näitten ilmassa olevien kemiallisten molekyylien pitoisuudet nousevat ja se tuntuu mietona tuoksuna, joka tekee aivoille hyvää.

Muistele vaikka sateen jälkeistä metsän tuoksua, leikatun nurmikon tai maaperän, mullan tuoksua - kukkien tuoksusta puhumattakaan. Kaikki ne nostavat positiivisia mielleyhtymiä mieleen ja näin vähentävät mm. stressin tunnetta.

Mutta koska hajuaisti väsyy nopeasti, jopa 2-3 minuutissa, on välillä vaihdettava paikkaa ja tuoksumaailmaa. Ja nyt halusin pihaltani, sateen jälkeen, jonnekin muualle. Halusin Vantaanjoen varteen, sen luontopolulle, päätin. "Minne olet lähdössä?", puolisoni kysyi. Ja näin sain itselleni samoiluseuraakin.


Luontopolku kulkee osan matkaa laidunmaan laitaa.

Halusin vaihtaa maisemaa, en vain sateen jälkeisten tuoksujen vuoksi, vaan ihan vaihtelun takia. Rakastan pihaani ja puutarhaani, ja siellä onkin tällä hetkellä monta uutta projektia alulla ja vireillä, mutta sade on pahasti keskeyttänyt työskentelyni ja se vähän turhauttaa. 

Joten tekemisen sijaan halusinkin vain lähteä katselemaan ympäristöä, jota ei voi suunnitella eikä rakentaa. Maisemaa, jossa voi vain olla, kävellä ja samoilla. Jossa ajatus voi vapaasti virrata ilman päämäärää, vain havainnoiden ympäristöä, sen kasveja ja eläimistöä.

Luonnossa olo on silkkaa lepoa.
Samoileminen siellä ilman kelloa, ilman päämäärää. 
Hetken aikaa.
Sitten on mukava taas palata normielämään.


Ja heti sateen jälkeen ei luontopolulla ollut tungosta, olimme ainoat ihmiset siellä. Miksei muut halua lähteä mutaista luontopolkua tarpomaan, kengät ja housun lahkeet kurassa kävelemään? Metsän pohjan tuoksuja haistelemaan...


Vantaanjoki

Vaikkei paikalla muita ihmisiä ollutkaan, lintuja oli. Vantaanjoen luontopolku kulkee Maaseutuoppilaitoksen mailla, joten opiskelijat ovat tehneet joen varteen paljon linnunpönttöjä, joissa oli nyt paljon poikasia. 


Tässä pöntössä asustelee rastasperhe.

Ja näin, kuinka rastasnaaras sekä -uros, molemmat, kantoivat poikasilleen isoja matoja ja ötököitä, mutta kun huomasivat meidät, rupesivat meitä houkuttelemaan muualle. Ihan kuin emme tietäisi, missä pöntössä heidän poikasensa ovat! Mutta lähdimme lintujen leikkiin mukaan, "hölmöinä" niiden huijattavaksi, kävelemään vain polkua pitkin eteenpäin. Ja hävittyämme näköpiiristä, emo meni heti ruokkimaan poikasiaan.

Ja jo ihan alkumatkasta puolisoni näki rastaanpoikasen polulla, ja se meidät huomattuaan hyppi niityn heinikkoon, työnsi päänsä ruohonmättään juureen, oli liikkumatta ja luuli olevansa piilossa. Kuinka hellyttävää...

Valokuvat linnuista jäivät ottamatta, hellämielisyyttämme ja myös ajankäytön vuoksi. Eläintenkuvaus vaatii monesti paljon aikaa, paikallaan oloa, odottelua - ja siihen meillä ei ollut halua. Reagointi pikaottoihin ei nyt onnistunut, sillä valoa oli sateen jälkeen vähänlaisesti. 


Karjasillalta näin, kuinka sorsa lensi sillan alitse. Se yllätti minut, ja mietin, kuinka linnut tajuavatkin sen hetken, kun olen keskittynyt johonkin muuhun. Ja käyttävät sitä tilannetta hyväkseen.

Yllätyin, kuinka paljon pidemmällä kasvu oli täällä kuin kotiympyröissä. Tuomet olivat jo lähes kaikki kukkineet, samoin terttuseljat. Kielot taas olivat vasta nupuillaan, mutta leinikit lähes kukkineet, niityllä näin metsäkurjenpolviakin, joista jaksan aina innostua yhtä paljon. Kurjenpolvet ovat lempikukkiani. Näin myös sinisiä ketoorvokkeja ja ahomansikan kukkia sekä voikukkia, joita oli kaikkialla. Nyt onkin oikea voikukka-aika.


Ylhäällä ahomansikan kukka, sitten metsäkurjenpolvi ja tuomen kukinto, alhaalla keltaisia leinikkejä.

Vantaanjoen luontopolku kulkee rehevällä alueella, joten metsässä kasvaa paljon saniaisia ja metsäkorteita, jotka olivatkin hyvässä kasvussa. Paras kausi on vielä edessäpäin, kausi, jolloin paikka on kukkeimmillaan. Silloin täytyy käydä myös paikalla. Jospa silloin näkisin lampaitakin ja lehmiä laitumella, hevosiakin. Nyt laitumet olivat luontopolun varrella tyhjiä.


Jo toukokuun lopulla kasvusto joen mutkassa on näin rehevää. Sateen jälkeen. Joen toisella puolella voi kesäaikana nähdä lehmiä laiduntamassa.

Yksi lempipaikoistani, vanha kuusimetsä. Polun päässä kävelee puolisoni, niin pienenä...

Kotipihalle palatessa kaikkialla oli aivan märkää, sadevesi oli painanut norjanangervon kukatkin aivan lurpalleen. Sanotaan, että sateen jälkeen paistaa aurinko, ja retkeä seuraavana aamuna, sunnuntaina, se paistoikin. Vähän aikaa - ja sitten sade jatkui jälleen. 

Vaikka itseäni sade hieman harmittaakin, tiedän, että luonto nauttii siitä. Lämpö ja kosteus saa kaiken oikein räjähtämään kasvuun.

Maanantaina kuitenkin pääsee taas puutarhatöihin, sillä silloin sateet ovat ohitse. Ja valoisaakin on jo onneksi puoleenyöhön asti. Kukkua pihalla hiljaisuus vain ympärilläni. 

Voi tätä kesän alkua, sillä kun aurinko paistaa ja vettä sataa, on kesä. Ja nyt on kesä.


Keskikesällä tulen tänne uudestaan, kun laitumella on eläimiä ja niittykukat kukkivat.




12 kommenttia:

  1. Sade tuntuu aika ihanalta nyt viime kesän jälkeen. On ollut ikävä sitä ääntä ja tuoksua. Itse nautin nyt, kun kaikki on niin vihreää ja raikasta. Eilen myös, sateesta huolimatta, olimme miehen ja parin kätköilykaverin kanssa geokätköilemässä. Pientä tihkua ja pari vähän pahempaa kuuroa, että takit kastuivat, mutta ei se muuten menoa haitannut. Nautitaan! :) (Tosin nyt on vähän kurkku karhea, toivottavasti en kovin vilustunut nyt näin just ennen kesätöiden alkua.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt keväällä ja alkukesälläkin on ollut aika kuivaa. Huomaa, kuinka vedenpinta on matalalla Vantaanjoessakin. Ja luonto tarvitsee vetensä. Tuntuukin, että kaikki oikein huokuu ja säteilee onnea kaikessa kosteudessa.
      Sateen ropina on äänenä hieno, varsinkin, jos itse voi olla lämpimänä ja lämpimässä. Kastuin perjantai-iltana itsekin, kun sateessa istutin viimeisiä pensaita lähellä puoltayötä. Mutta oli tuuleton ilma, joten ei palellut laisinkaan, vaikka olinkin aika märkänä. Toivottavasti et itse vilustunut! Pidä lepopäivä, jos voit. Pieni flunssanpoikanen voi mennä jo silläkin ohitse. <3

      Poista
  2. Kaunis paikka ja hienoja kuvua. Sade on ihanaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sadepäivät ovat ihania, kunhan ei koko kesää sada kuten toissa kesänä. Mutta pitkän kuivan jälkeen sade on tervetullut vieras.:)
      Suomi on täynnä hienoja paikkoja, jotka on säästetty ja muunnettu meidän kaikkien iloksi ja virkistykseksi. Tarkoitukseni onkin löytää ja tutustua mahdollisimman moneen kohteeseen n. 100 km:n säteellä kodistani. Olen yllättynyt luontokohteiden valtavasta määrästä.

      Poista
  3. Tosi kauniit kuvat, erityisen ihana tuo polku laitumen vieressä! Hyvää alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiiu!:)
      Polut herättävät uteliaisuuden ja kutsuvat jatkamaan matkaa. Ihmettelemään, mitä mutkan takana onkaan. Pidän poluista.
      Hyvää viikonalkua sinullekin!

      Poista
  4. So green, Spring is an wonderful season, all nature is reborn.
    Great photos.
    Maria
    Divagar Sobre Tudo um Pouco

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks for your thanks, Maria!:)
      In the spring, the best thing is to see the miracle of growth. I agree with you that. But still I look forward to the summer and its bright nights. When the sun shines, even if it is midnight. I love it.

      Poista
  5. Tuoksun syytä en ole koskaan edes ajatellut! Sehän on "vain" kevät... Hölmöä siis.
    Upeita paikkoja olet jo esitellyt meille, ja odotamme lisää. Kuva, jossa Vantaanjoki on yhtä vihreyttä, on oikein onnistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Vantaanjoen mutka joen pinnalle kaartuvine oksineen ja karjasilta ovat paikkoina hyvin visuaalisia, joita tulee aina ihailtua ja kuvattua. Joka vuodenaikana.
      Tuo tuoksujuttu oli minullekin uusi asia, josta oli netissä artikkeleita. Aina oppii jotakin uutta...

      Poista
  6. Tuota sateen jälkeen oloa odottelen. Nyt täällä sataa ja myrskyää eikä tee mieli ulos. Hienoja kuvia kivoista paikoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuullut on kovasti! Katselin eilenkin tv:stä, kuinka Pohjois-Pohjanmaalla Pohjanlahden rannalla tuuli niin kovasti, että näytti kuin se veisi ohjelman nuoret pojat mukanaan. Mutta onneksi myöhään illalla tuuli yleensä tyyntyy.
      Ja ensi viikolla tekee mieli olla ulkona, tulee se odotettu helle...

      Poista