24.6.2019

Keskikesä - valon ja yltäkylläisyyden aikaa

Keskikesä on aikaa, jolloin kukat kukkivat ja linnunpoikasia lentelee pihapuissa. Tai uiskentelee lammissa ja järvissä. Yltäkylläisyys huokuu kaikkialta.




Sorsanpoikaset käyvät päivälevolle

Istuin toissa yönä kuistilla ja katselin vaaleata taivasta. Ulkona oli niin valoisaa, että olisin voinut lukea, vaikka kello olikin puoli kaksi yöllä. Nyt on todellakin vuoden valoisin aika.

Eikä moni tiedäkään päivän rajaa, sillä linnutkin laulavat öisin. Päivälinnut myös - ja hämärälaulajat. Sellaisiakin on. Ja aamulaulajia. 

Varsinkin auringon nousun aikaan laulu voimistuu. Pihassamme ja pikku metsässämme on silloin valtava, moniääninen laulukuoro. Kunpa tuntisin nuo kaikki linnut vain äänen perusteella!
  
Miten ihmeessä linnut jaksavat laulaa yötäpäivää?

Koska kesäaikana linnut pitävät pieniä taukoja eli nukkuvat pieniä päiväunia aina tarpeen tullen. Näin jostakin luin. Pitäisiköhän minunkin ottaa niistä mallia? Kesäaikana...edes loma-aikana?


Naurulokki on päivälaulaja.

Samoin harmaalokki

Ja perhoset, niin moni sanoo, että niiden määrä on vähentynyt. Ei sellaista halua edes ajatella. Sillä voiko olla kauniimpaa kuin pikkuperhoset kukkaniityllä...


Niittyhopeatäplä

Piippopaksupää


Kesä on kauneimmillaan.
Nyt keskikesällä, kukkaniityllä. 



Sinisiipi seisoi tukevasti kuudella jalallaan ja tuijotti minua - eikä avannut kauniita siipiään, vaikka toivoin sitä.

Mutta se ylläkyltäisyys ei tarkoita vielä sadonkorjuuaikaa, sillä sekä vilja- että marja- ja kasvimaan sato kypsyy vasta loppukesällä ja syksyllä. Nyt kaikki vain kasvaa ja antaa aavistuksen tulevasta hyvästä. 


Mutta onneksi kukat kukkivat omalla pihallammekin. Ja nyt onkin kurjenmiekkojen aika. Rakastan kurjenmiekkoja, niiden pystyä ja ryhdikästä olemusta ja monimutkaisia, kauniita kukkia. Ne ovat myös uskomattoman helppoja kasvattaa, ainakin vanhat maatiaislajit.



Keltakurjenmiekka on Suomessa luonnonvarainen ja on aikoinaan siirretty pihallemme Saimaan saaristosta.

Saksankurjenmiekka kukkii alapihallamme.

Siperiankurjenmiekka on saatu anopiltani. Ihastuin sen siniseen väriin heti.
Tämän kurjenmiekan nimeä en tiedä. Tilasin sen postimyynnistä,  ja kun se vuosi myöhemmin kukki, kukka olikin toisenlainen kuin myyntikuvassa. Mutta se kukkii vähän myöhemmin kuin siperiankurjenmiekka.
Valkoinen kurjenmiekka on kulkeutunut puutarhaamme hevoskastanjan mukana Turun Ruissalosta. Aivan vahingossa.

Mutta tästä päivästä alkaen päivät rupeavat lyhenemään. Pieni huoli onkin herännyt, onko kesästä osannut nauttia vielä laisinkaan, vai onko aika vain kulunut juhannusta odotellessa?

Välillä täytyisikin vain osata pysähtyä ja tarttua hetkeen. Elää nyt. Se oli helpompaa, kun lapset olivat pieniä, sillä he osasivat hetkessä elämisen taidon. Ja se taito tarttui silloin minuunkin. Eräs tuttavani tästä asiasta minua muistuttikin: elä tässä hetkessä, äläkä murehdi vain huomista. Tiedän, että hän on oikeassa.


Lapset tuovat mukanaan paljon hyvää: hetkessä elämisen taitoa ja uskomattoman paljon rakkautta.

Sillä kesä jatkuu vielä, ainakin syyskuuhun asti. Luin hetki sitten Sirpan luontoblogista, että alkukesän pikkukesä jatkuu juhannuksen jälkeen isokesänä. Se oli lohduttava tieto. Tieto, että kesä jatkuu vielä. Ja se jatkuu täydempänä kuin se on nyt. 

Joten nautitaan siitä. Loppukesän isosta kesästä.


Sudenkorennot kuuluvat kesän lämpimiin päiviin.

6 kommenttia:

  1. Ihana kesä. Nautitaan tästä hetkestä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nautitaan kaikista hetkistä, joka vuodenaikana.<3

      Poista
  2. Todella upeita kuvia! Ihania kesäpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiiu!:)) Ihania kesäpäiviä sinullekin!

      Poista
  3. Wonderful photos, they are all extraordinary.
    Have a nice weekend
    Maria
    Divagar Sobre Tudo um Pouco

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks, Maria. Have a nice weekend for you, too!:))

      Poista