Lumisadetta järven rannalla

Avasin silmäni, oli jo valoisaa, mutten halunnut vielä nousta ylös. Olin edellispäivän iltana tullut perheeni kanssa mökille pieneen niemeen ja kaikki se pimeys ja märkyys illalla ulkona luonnossa oli ollut luotaantyöntävää. 


Vastasatanut lumi peitti kaislat ja kivet sekä jäi veden pinnalle ohueksi kerrokseksi

Vilkaisin kuitenkin ikkunasta ulos - ja maa oli valkoinen. Ulkona satoi lunta! Kylläpä luonto yllätti iloisesti...  Kolmannen kerran tänä talvena satoi lunta, joka peitti maanpinnan, kuorrutti päällimmäiset kaislat ja kivet ja jäi veden pinnalle ohueksi kerrokseksi rannan tuntumassa.  Lunta ei vielä ollut paljoa, lumisade oli vasta alkanut, mutta se valaisi heti maiseman. Ja se valaisi mieleni! 

Näkymä järven pienelle lahdelle

Lähdin samantien ulos, kiersin mökkisaaren ympäri, joka oli oikeastaan vain pieni niemi, ja päätin lähteä vastarannalle katselemaan maisemia ja luonnon moninaisuutta. Tuuli kovasti ja sormiani palelsi ilman käsineitä, mutta vastarannalla olin tuulensuojassa ja pystyin ottamaan valokuvia.

Lunta satoi sen verran, ettei vastarantaa näkynyt

Räntää satoi sen verran, ettei vastarantaa näkynyt. Lunta ei ollut maassa vielä paljoa, mutta se muutti maiseman ja pienet luonnon yksityiskohdat harmaanvalkoisiksi, johon vain kellastuneet kaislat ja havujen vihreys toivat väriä. Kuinka olen kaivannutkaan lumisadetta! En mitään niin pelkää kuin Etelä-Suomen mustia jouluja, joihin olen lopen kyllästynyt. Siksi suhtaudun alkutalven lumisateisiin kuin pieniin ihmeisiin.

Luminen kanto

Löysin tutun polunalun ja lähdin kävelemään sitä pitkin. Maassa lojui kantoja, oksia ja lahoavia puun runkoja.  Poikkesin välillä polulta järvenrannalle ja etenin varovasti pyöreillä rantakivillä väistellen märkiä puiden oksia, jotka ojentautuivat järviveden ylle.

Lumiset, lahoavat puunrungot järven rannalla

Lumisia oksia ja kiviä veden äärellä

Järven rannalla kävellessä sai väistellä järven ylle kaartuvia märkiä oksia

Sitten näin jotakin outoa: pitkospuita??!? Mitä? Kutsuin puolisoni katsomaan niitä ja hän arveli pitkänpitkien lautojen olevan paikallisten kalastajien jättämiä talvikalastusvälineitä, jotka liittyvät nuotan vetämiseen jään alta. Hän ei ollut aivan varma asiasta. En ole koskaan nähnyt tällaisia. Laudat oli sidottu naruilla rantapuihin kiinni.

Kuljin eteenpäin, räntäsade loppui ja kohta huomasinkin yllättäen näkeväni vastarannan. Maassa oli lunta, joten valkoinen ranta näkyi nyt tummaa vettä vasten paremmin kuin kesäaikana. Saarta saaren perään aivan kuin se olisi yhtenäinen rantaviiva. Muttei se ole. Nämä suuret Itä-Suomen järvet yllättivät minut aikoinaan. Ja tekevät sen yhä.

Lumisade loppui ja vastaranta tuli näkyviin

Olen kaivannut tätä maisemaa; täällä tulee käytyä nykyisin aivan liian harvoin. Vesi on hyvin tärkeä elementti luonnossa ja tällaista isoa järveä ei talomme lähellä oleva pieni joki pysty korvaamaan. Tämä on ihan oma maailmansa.

Kannattiko lähteä räntäsateella hetkeksi järven rannalle pienelle luontoretkelle, vaikka aikaa oli näinkin vähän? Kyllä kannatti. Raitis ilma piristi valtavasti ja mieli lepäsi järveä katsellessa. Järvimaisema on näkymänä aina yhtä puoleensavetävä ja rauhoittava. 

Tämän jälkeen oli hyvä lähteä tapaamaan ja tervehtimään puolisoni iäkkäitä vanhempia.

Järvinäkymä, tässä katse lepää - aina

I was at the summer cottage of my husband's parents in eastern Finland, northern Europe, three weeks ago. I went the cottage in the evening and then it was dark and wet outdoors. When I woke up next morning I noticed that it was snowing. I was so happy for that, so I went walking by the lake right after breakfast. 

You can see the photos I took by the lake during one hour in that morning. Walking outdoors in nature by the lake is so good way of relaxing. I can recommend it to everybody.