 |
| Pikkuperhonen katseli minua varovaisesti suurilla silmillään |
 |
| Sylillinen niittykukkia rantaniityllä: puna-apilaa ja hiirenvirnaa |
Aivan pikkuruisia. Lapsosia vielä, luulin. Paljon pienempiä kuin isot perhoset. Isoine silmineen, pienine tuntosarvineen ja pienine siipineen. Olipa ihania!
En silloin vielä tiennyt, että perhosiakin on eri kokoisia. Toiset lajit vain ovat pienikokoisia, puolta pienempiä kuin isompi lajiset.
Ensimmäisenä ohi lenteli pieni sininen perhonen. Saisinpa sen kuvaan! Sillä oli repaleiset siivet, mitähän sille on käynyt?
 |
| Pikkuruinen sinisiipi |
Ja tuolta tuli ruskea pikkuperhonen. Perhosia tuli eteeni yksi toisensa jälkeen, pienen pieniä. Yksi kerrallaan, kuin näytille.
 |
| Sinisiipi tämäkin, vaikka ruskeasiipinen - luulisin |
Yksi oranssinruskea pikkuperhonen ei suostunut avaamaan minulle siipiään, vaikka kuinka toivoin sitä. Se vain tapitti minua suoraan silmiin siivet supussa. Ihmetteli kameran isoa mustaa silmää. Oli varuillaan. Minulla jäykistyivät sormet. En jaksanut enää olla valmiina. Olkoon! Perhonen oli sinnikkäämpi kuin minä.
 |
| Omapäinen pikkuperhonen - oli sinnikkäämpi kuin minä |
Toinen poseerasi kärsivällisesti pitkän aikaa, josko saisin siitä edes yhden tarkan kuvan. Vanhalla kamerallani...
 |
| Vaatimattoman näköinen tesmaperhonen |
Vaalea perhonen...
 |
| Todennäköisesti lanttuperhonen |
Ja mikäs tuo on? Jokin perhonen tai ötökkä, jolla on kulmikkaat siivet.
Ja tuolla yhdessä kukassa on joitakin vihreitä pitkäjalkaisia ja sarvisia ötököitä, mutta kun huomaavat linssin tuijotuksen, menevät kukan toiselle puolelle. Mokomat. Ei minkäänlaista yhteistyöhalua, vaikka kiertelen kukkaa ympäri monta kertaa. Olisin ottanut vain valokuvan.
Kaksi tuntia meni hujauksessa. Miten aika rientääkään, kun keskittyy johonkin todella mielenkiintoiseen tekemiseen. Johonkin sellaiseen, missä tuntee olevansa kuin lapsi jälleen. Ainakin mieleltään.
 |
| Metsänokiperhonen |
Se pieni lapsi, joka meidän jokaisen sisällä on. Se, joka leikkii ja ihmettelee. Tuntee iloa. Joka ei tunne huolen häivää. Oma itse. Omassa pikku paratiisissaan.
 |
| Ruskeasiipinen sinisiipi levitti siipensä |
Ensimmäiseksi tuli heti mieleen ettei ole kuvat viimevuodelta. Ainakaan täällä ei juurikaan näkynyt perhosia. Niin kylmä kesä. Ehkä ensi kesänä sitten taas. Mukavaa laskiaista.
VastaaPoistaTäällä Uudellamaalla oli 03.08.2017 aurinkoinen, lämmin ja tyyni päivä, ja siksikin lähdin peltotielle ja rantaniitylle joen varteen ottamaan kuvia nimenomaan niittykukista. Kuvat on otettu klo 10.19 - 12.05 ja perhosia tuli todellakin vastaan yksi kerrallaan kuten kirjoitin. Ei ihme, että melkein sekosin,kun näin ne, sillä perhosia ei ollut paljoa näkynyt kesän aikana kuten itse sanoit.
PoistaSain myös kuvat lauhahiipijästä ja kulmikassiipisestä kärsäsulkasesta ja jostakin, jota en tunnistanut perhoskirjan avullakaan, mutta kuvat eivät olleet teräviä tai muuten sopivia. Metsänokiperhonen on kuvattu samalta paikalta, mutta 14.08.2017. Siinä tavallaan 'huijasin'.
Mutta toivon itsekin, että ensi kesä olisi lämpimämpi, oikea perhoskesä.
Mukavaa laskiaista sinullekin!
Ihanat kuvat! Toivottavasti tuleva kesä on kunnon perhoskesä ja saadaan nauttia lämmöstä ja auringosta.
VastaaPoistaKiitos kiitoksesta! Toivon itsekin, että ensi kesä olisi lämmin ja aurinkoinen - ja hyvä perhoskesä.
PoistaTäytynee istuttaa ensi keväänä pihalle enemmän punatähkiä ja punahattua, jos vaikka näin saisi houkuteltua enemmän perhosia ihan omalle pihallekin.
oooiih, ihania kuvia <3 Viime kesänä oli tosi ikävä perhosia. Jokaista liittelijää tuli kyllä ihailtua tarkkaan, kun oli niin harvinaista herkkua nähdä niitä.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi:) Perhoset todellakin loistivat poissaolollaan viime kesänä. Ei ihme, että oikein 'innostuin', kun niitä sitten yhtenä päivänä näinkin paljon näin.
PoistaToivottavasti ensi kesänä säät olisivat perhosille otollisia, että pääsisimme kunnolla nauttimaan niiden kauneudesta.