20.5.2018

Kesä

Kesä on vihdoinkin täällä!

Helle ja auringonpaiste. Linnunliverrys ja vehreys. Koivun lehdet sekä luumu- ja kirsikkapuun kukat. Kaikki tuli lopulta niin äkkiä, etten oikein tiedä, ymmärränkö sitä vielä täysin. Ja yltäkylläisesti kaikkea. Kaikki yhdellä kertaa.

Flowers of blum tree
'Sinikka' luumupuun kukat aukeavat puutarhassamme yleensä  ensimmäisenä. Kauniita, eikö totta?

Ja puutarhamme hedelmäpuiden kukatkin avautuivat kaikki melkein samaan aikaan. Luumupuun kukat ensimmäisenä. Sitten oli vuorossa kirsikkapuut, heti perään päärynä- ja viimeisenä omenapuut. Kaikki kukkivat valkoisin kukin paitsi purppurakoristeomenapuu. Niiden kukat ovat vaaleanpunaisia kuten Roihuvuoren kirsikkapuiden kukatkin Helsingissä.

Roihuvuoren Kirsikkapuistossa oli iltapäivällä kirsikankukkien katselijoita

Kävin Kirsikkapuistossa perjantai-iltapäivällä ja paikka oli aivan täynnä väkeä. Kaikenikäiset olivat tuleet katsomaan kirsikankukkien kukintaa, vauvasta vaariin. Nuoret ihmisetkin. Pojatkin. 

Ihmiset loikoilivat nurmikolla vilttien päällä. Juttelivat ja söivät eväitään. Ja ympärillä olevat kirsikkapuut olivat täydessä kukassa, vaaleanpunaisissa. Puut olivat kuin hattaria. Epätodellisen näköisiä. 

Japanissa Hanami eli kirsikankukkajuhla onkin kevään juhlahetki, joka muistuttaa ihmisiä elämän hetkellisyydestä ja hetkessä elämisen tärkeydestä. Tiesitkö, että Hanami tarkoittaa suomeksi kukkienkatselijaa?   
                    
Aurinko paistoi, oli lämmintä eikä Ihmisillä  ollut kiire minnekään. Ja satakielikin lauloi. Voiko muuta kirsikankukinta-aikaan toivoa?

Vaaleanpunaiset kukat ovat niin hempeitä.
Kirsikankukat ovat kauneimmillaan aivan läheltä katsottuna. Terälehdet ovat niin ohuet, että auringonvalo siivilöityy niiden lävitse.

Täytyy kuitenkin myöntää, että kirsikkapuiston tungoksen jälkeen oli mukavaa tulla kotiin, omalle pihalle ja omaan rauhaan, omien hedelmäpuiden alle. 

Oman pihan kirsikkapuun kukkia. Kukinta on vasta alkanut eikä ole vielä yhtä runsasta kuin Kirsikkapuistossa.
Puistoissa, kuten Kirsikkapuistossa, voi vierailla ja nauttia olostaan ilman vaivannäköä, mikä on ihana asia. Omassa puutarhassa taas on rauha ja vapaus, mutta työtäkin täytyy tehdä kaiken sen ympärillä olevan kauneuden eteen. Mikä olikaan se paratiisin määritelmä? Runsaus ilman vaivaa. Paratiisiin on siis vielä pitkä matka...
                               
Tuomi kukki joen varrella. Löysin tuomen taimen omalta pihaltanikin, mutta se on vielä niin pieni, ettei kukkinut.
Tuomi on Suomessa luonnonvarainen pikku puu. Katso, kuinka kauniit kukat siinä on  -  ja hyväntuoksuiset!  Kukat ovat jopa kauniimmat kuin hedelmäpuissa.

Nyt kesällä, vihdoinkin, on valoa yllin kyllin. Kun aamulla nousen ylös, aurinko on jo korkealla. Kun illalla menen nukkumaan, ulkona on vielä valoisaa. Se on kesällä parasta. Valo, jota on ylitse oman tarpeen. 

Pihapiirin linnutkin visertävät auringonvalon mukaan. Jotkut melkein koko yön. Satakieli ainakin.

Ja se valonmäärän lisääntyminen vaikuttaa meihin ihmisiinkin. Jopa minusta, introvertistä, tulee ulospäinsuuntautuneempi ja avoimempi. Tavataan tuttuja ja ystäviä, käydään konserteissa ja erilaisissa tapahtumissa. Ollaan mökeillä ja veden äärellä. 

Pori Jazz on yksi kesän suurimmista tapahtumista. Vuonna 2016 Siel oli pääesiintyjänä Porissa ja ihmetteli kotisivuillaan, kuinka valoisaa oli keikan aikana, vaikka oli yö.

Kesällä eletään kaikki asiat täysipainoisemmin ja enemmin. Moni haluaisikin olla kuin muuttolintu, joka lentäisi talveksi etelään ja sitten seuraavana keväänä muuttaisi takaisin tänne Suomeen.


Alppikärhökin on aivan nuppuja täynnä ja osa nupuista on jo avautunut kukiksi.

Erityisen hieno asia on ollut tämän vuoden ensihelle. Jo toukokuun puolivälissä. Tätä on odotettu kuin kuuta taivaalta. Hellettä. Viime kesänäkin, joka oli kylmä ja sateinen. 

Jo viikkotolkulla on etsitty kevään ensi merkkejä, ensi kukkasia, ensi perhosia. Tiirailtu muuttolintujen paluuta.  Muisteltu edellisiä kesiä, kukkia ja hedelmätarhoja. 

Nyt ei muistella, nyt eletään. Sillä kesä on tässä ja nyt.


Kesällä nautitaan yhdessäolosta, hyvästä ruoasta ja juomasta. Tässä ja nyt. Olemme grillanneet tänä keväänä jo kolmasti, mikä on ennätys. Ja nyt on vasta toukokuu.








4 kommenttia:

  1. Ihania kuvia. Itsekin kävin kirsikkapuistossa torstaina, kaunis paikka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Luin kirsikkapuistosta viime viikolla lehdestä ja päätin käydä itsekin katsastamassa paikan. Hieno idea tällainen puisto.

      Poista
  2. Aivan ihania kukkivia puita! Olis ihna päästä itsekkin käymään kirsikkapuistoon. Omenankukkakuvasi olivat tosi kauniita ja herkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkivat kukkapuut ovat kauniita! Tässä postauksessa oli luumu- ja kirsikkapuun kukkien kuvia, koska omenapuut vasta aloittelivat kukintaansa. Mutta eilen Huvitus-omenapuumme kukinta oli parhaimmillaan ja otinkin illalla niistä valtavasti kuvia. Joten ensi sunnuntaina katsellaan nimenomaan omenankukkakuvia...:)

      Poista