Omenankukkia

Oli ilta ja aurinko alkoi jo painua mailleen. Kävelin puutarhassani omenapuiden ympärillä ja katselin niiden kukintaa. Voiko olla jotakin kauniimpaa?! Otin niistä valtavan määrän valokuvia, jotta muistaisin tämän. Muistaisin sen, että puutarhassani kasvaa jotakin näin uskomattoman ihanaa.

Vapaa-aika kuluu nyt kesällä kitkien. Sormiani särkee ja ne ovat kipeät. Ne eivät ole tottuneet näin kovaan työhön, koko talven vain papereita selanneena. Välillä täytyy pitää päivä pari taukoa, antaa sormien levätä. Mutta kädet vahvistuvat ja loppukesällä tilanne on jo aivan toinen. Onneksi.

Omenapuun kukat ja oksat ovat koristeellisia.

Päätin pitää vähän kitkemistaukoa ja lähteä katselemaan Omenapuukujaa Hyvinkäälle, aivan sen ydinkeskustaan, kirjaston viereen. Puissa oli vielä kukkia, mutta paras kukinta-aika olikin jo yllättäen ohitse. Mutta omenapuut olivat silti kauniita: vanhoja ja koukeroisia. 

Omenapuukuja jatkuu pitkälle sillan toiselle puolelle. Hyvinkään 100-vuotisjuhlan kunniaksi omenapuukuja sai kohdevalot, jotka näkyvät harmaina mötikköina puiden alla. Ja arvoisensa valaistuksen.

Nämä omenapuut ovat olleet paikallaan jo kauan, noin kuusikymmentä vuotta. Ajalta, jolloin Hyvinkäällä sijaitsi Valtionrautateiden keskuspuutarha. Lajikkeina 'Punakanelia', 'Antonovkaa' ja 'Sokerimiroa'. 'Astrakaanin isoa kuulasta', 'Grenmania' ja 'Loboa'. Vanhoja ja kestäviä venäläisiä lajikkeita.

Hyvinkään kaupunki mietti jossakin vaiheessa omenapuukujasta luopumista, mutta kaupunkilaisten onneksi ja iloksi se säilytettiin. Ja hyvä oli, sillä iltapäivällä näin, kuinka ihmisiä loikoili ja istuskeli omenapuiden varjossa nauttimassa lämpimästä kesäpäivästä - ja omenankukista. Ja kyllä, kaupunkilaiset saavat syksyllä ohimennessään poimia itselleen omenamaistiaisiakin, jos haluavat.

Hyvinkään Parantolan puistossa omenapuu jo tiputteli kukkien terälehtiä maahan.

Hyvinkäällä on myös oma nimetty omenapuunsakin: riippuvaoksainen rautatieomenapuu 'Hyvingiensis'. Sitä ei ole varsinaisesti keksitty täällä, mutta puuta on aikoinaan toimitettu istutettavaksi asemapuistoihin ympäri Suomea täällä olevasta Valtionrautateiden keskustaimistosta. Kauan sitten. Koristeellisena ja  kestävänä puuna se levisikin nopeasti myös omakotitalojen pihoihin.

Jussintorilla rautatieomenapuut kasvavat tällaisissa korotetuissa istutusaltaissa.

Ja kuten arvata saattaa, rautatieomenapuuta on istutettu tänne Hyvinkäälle moneen paikkaan: rautatieasemalle tottakai, kauppatorille, uuden kauppakeskuksen pihalle ja tietenkin rautatiemuseon pihalle. Puu löytyy minunkin puutarhastani. Aika pienenä tosin, mutta kuitenkin.

Vasemmalla rautatieomenapuita Rautatiemuseon pihalla Hyvinkäällä.

Kukkivia omenapuita löytyy kaikkialta, yllättävistäkin paikoista. Kauan sitten hylättyjen tai purettujen talojen pihoilta, puistoista - keskeltä pääkaupunkiammekin. 

Lauantaina  lähdin Helsinkiin hoitamaan asioitani ja asioinnin jälkeen päätin kävellä aivan kaupungin ydinkeskustassa sijaitsevaan Esplanadin puistoon katselemaan ihmisiä. Oli lämmin ja aurinkoinen ilma ja tuntui, että kaikki helsinkiläiset olisivat olleet kaupungilla, puistoissa tai vesillä. Nauttimassa kesästä kuten minäkin.

Esplanadin puistossa kasvaa neljä koristeomenapuu 'Nipissingia'. Puut kukkivat  edessä olevan tien molemmilla puolilla vaaleanpunaisin kukin.

Esplanadin puistossa kävellessäni huomasin neljä koristeomenapuuta, jotka olivat parhaillaan kukassa, vaaleanpunaisessa. Niitä ei voinut olla huomaamatta. Luin myöhemmin, että puut on istutettu vuonna 1950 eli ovat aika vanhoja puita jo.

Vaaleanpunakukkaiset koristeomenapuu 'Nipissingit' parhaimmillaan - ja Esplanadin puistossa oli jopa ruuhkaa lauantaina keskipäivällä.

Koristeomenapuu 'Nipissingin' kukkia. Kukkien väri haalenee vanhetessaan.

Paluumatkalla huomasin Pohjoisesplanadilla kukka-asetelmia katulamppujen pylväissä. Samalla muistinkin, että nyt oli Ihana Helsinki -kaupunkifestivaalit 2018. Olipa onni, että osuin samaan aikaan paikalle! Kukkataideteokset olivat alan ammattilaisten tekemiä ja kiinnostivat ohikulkijoita paljonkin. Yksi jos toinenkin otti niistä valokuvia. Minä myös, tottakai.

Kesämekko kukista. Jostakin luin, että asetelma oli yksi suosituimmista. Pistäisitkö päällesi kesän juhliin?

En tiedä asetelman nimeä, mutta minulle tämä tuo mieleen niittykukat.

Aika hyvin saatu sinisillä kukilla aikaan vesivaikutelma.

Kotiin palattuani tein kierroksen vielä omenapuitteni ympärillä, omassa puutarhassani. Valkoisia kukan terälehtiä oli jo jonkin verran tippunut maahan, vaikka kukinta olikin vielä kaunis. Kukinta kestää vain niin pienen hetken joka alkukesä, että siitä täytyy oikein tietoisesti muistaa nauttia. Sillä seuraavaan kertaan on aikaa kokonainen vuosi ja talviaika on pärjättävä valokuvien voimalla...

Alkukesä ja omenankukka-aika ovat myös pikku pölyttäjille juhla-aikaa.

Omenankukkia  - ja palanen sinistä taivastakin.