Ruska-aika

On vaikea uskoa, että kesä todellakin loppuu, ja että kukat kuihtuvat ja kuolevat pois. Että lehdet tippuvat puista, ja maailma näyttää hetken synkältä ja värittömältä.

Mutta sitä ennen tulee vielä - onneksi - uusi väriloisto. Se ei kestä kauaa, mutta siitä voi tankata energiaa tulevaa, pitkää talvikautta varten. Se on kuin viimeinen näytös ennen talvea. Eräänlainen joutsenlaulu.

Se on ruska-aika. 

Koivu kauneimmillaan - syksyllä, kun auringon valo siivilöityy kauniisti lehtien lomasta. Ennenkuin ne tippuvat pois.

Ruska-aikana puiden ja pensaiden lehdet saavat uuden hehkuvan värinsä: punaista, keltaista ja oranssia - ja vihreätäkin. Sillä tervaleppä pudottaa lehtensä vihreänä. 

Koivu taas pudottaa lehtensä keltaisina. Kun valo alkusyksyllä vähenee ja lämpötila laskee, lehtien yhteyttäminen loppuu. Silloin lehtivihreä hajoaa ja lehden muut väriaineet tulevat näkyviin. Tässä keltainen väri. 

Rakastan syksyä, olen kaikkein eniten syysihminen. 

Rakastan sitä, kuinka eri väriset vaahteranlehdet rapisevat kenkien alla. Ne ovat niin kauniita, että osa lehdistä on pakko kerätä pieneksi kimpuksi ja vietävä kotiin. Laitettava koristeeksi pöydälle kuin kukkakimppu.

Vaahteroita kasvaa paljon myös Hyvinkään Rautatiemuseon pihalla. Voisi sanoa, että sen piha on syksyllä kauneimmillaan.

 Uskomatonta, kuinka montaa eri sävyä vaahteranlehtiä onkaan...

Rakastan myös syksyn kirpeätä ilmaa, lämmintä vesisadetta ja kuuraisia kasveja. Rakastan syksyisiä kävelyretkiä tyynellä säällä.

Syksyisiä kävelyretkiä on ihanaa tehdä vaikkapa Aulangon Puistometsän rauhassa.

Rakastan sitä, kun linnut lentävät auroina innosta äännellen kohti etelää. Rakastan sitä, että osa linnuista jää. Ilokseni, vaikkeivat sitä tiedä. Kiitokseksi siitä laitan niille oman ruokintapaikan, ja siivoan linnunpöntöt talvikuntoon, silppuan pohjalle villalankaa lämmikkeeksi.

Onneksi luonto tarjoaa linnuille ruokaa omasta takaakin. Tässä pihlajanmarjoja pihamme närhille.

Ruska-aikaan kotipihalla odottavat syystyöt.
 
Laitoin jo kuisteille kynttilälyhdyt ja suunnittelen syysistutuksia ruukkuihin. En ole vielä päättänyt, mitä. 

Katson tyytyväisenä liiterin puupinoa: puita riittää koko talveksi. Perheen miesväki väittää minun polttavan takkatulta vain tunnelman vuoksi. Eli aivan turhaan, he sanovat.  Muttei se ole turhaa, sillä se takkatuli lämmittää minun sydäntäni ja mieltäni. Ja he saavat sitten siitä osansa.

Ruska-aikana voi käydä vaikkapa Suomen Kansallismuseossa Helsingissä. Sitä ympäröivä puisto on syksyllä kaunis vanhoine, isoine puineen.

Ja kun kaikki se väriloisto, josta saamme nauttia hetken aikaa, loppuu, ja ruskeus ja harmaus valtaa maiseman, voimme alkaa odottaa talven tuloa. Lumisadetta ja sen tuomaa valoa.  Mutta sen aika ei ole vielä. Sen aika on myöhemmin. Nyt on syksyn aika. Nauttikaamme siitä!

Nyt, syksyllä, on hyvä aika ulkoilla ja retkeillä. Vaikkapa Vantaanjoen luontopolulla, josta kuvat yllä ja alla.

Hyvää syksyn alkua kaikille!