Kun kävelen samaisella rannalla kylmällä ilmalla ja raaka, jäätävä tuuli iskee kasvoihini ja menee luihin ja ytimiin, elämä on arkea kaikessa karuudessaan.
 |
| Tuuli meni luihin ja ytimiin juhannusaattona 2018. Ikimuistettava ilta... |
Kun ajan tuttavani luo polkupyörällä kovaan vastatuuleen, saan tehdä kaksinkertaisesti työtä perille päästäkseni. Tietysti pääsen perille, hikisenä ja vähän myöhässä mutta kuitenkin. Ei tulisi mieleenikään kääntyä takaisin.
 |
| Mutta onneksi perillä paistoi aurinko... |
Kun ajan autollani jäisellä tiellä ja sivulta puhaltaa voimakas tuulenpuuska ja se liuttaa autoa hiljalleen ojaa kohti, olen kauhuissani. Onneksi se on vain tuulenpuuska ja menee ohitse. Nopeasti.
Kun on myrskytuuli, en mene ulos ellei ole pakko. Sisältä talostani olen nähnyt miehen ajavan polkupyörällään myrskyrintamaa karkuun ja tiennyt, ettei se onnistu. Säälin häntä.
 |
| Sieltä se tulee - saderintama. |
Mutta...
Mutta jos minulla olisi tuulimylly, käyttäisin tuulen voimaa hyväkseni ja tuottaisin sillä sähköä. Itselleni ja ehkä muillekin. Kuten naapurinmieskin suunnitteli.
 | ||
Jos minulla olisi purjevene, se veisi minut minne haluaisin. Sitä nopeammin, mitä parempi tuuli olisi. Mutta minulla ei ole purjevenettä enkä osaa purjehtia.
 |
| Muttei se haittaa, sillä aina voi katsella toisten purjehtimista. |
Jos olisin kotka, lentäisin vastatuuleen. Sitä korkeammalle, mitä kovempi tuuli olisi. Lentäisin tuulen yläpuolelle. Mutten ole kotka. Voin silti ajatuksissani tehdä sen, lentää minne vain. Unissani olen sen jo tehnytkin.
Jos olisin avaruusaluksella, katselisin kaukaa avaruudesta tuulen kulkua maapallolla eikä se koskettaisi minua laisinkaan. Tulevaisuudessa avaruusturismi on mahdollista. Lähtisitkö?
Näin se on elämässäkin. Kuinka voi luonnonilmiöt nivouttaa omaan elämäänsä. Elämä on niin moniulotteista ja kerroksellista. Ajautuako vain tuulen mukana vai käyttääkö sitä apuna, omaksi ja toisten hyväksi?
Kasvaisinko joskus aikuiseksi, ihan oikeasti...
Ihana tuo ensimmäinen tuulikuva. Minustakin on kiva katsella toisten purjehtimista. Ei ole venettä minullakaan, enkä tiedä haluaisinkokaan ...
VastaaPoistaKiitos, Kuvakehrääjä!:) Olet siinä oikeassa, että omistamisessa on aina toinen puolensa; siinä joutuu näkemään vaivaa ja se vie aikaa.
PoistaSamasta syystä on hauskaa käydä katsomassa toisten aikaansaannoksia kuten puutarhoja, puistoja ja museoita, reissata ympäriinsä ja katsella kaikenlaisia nähtävyyksiä. Tulla valmiiseen pöytään ja olla siellä hetki. Se monesti riittää.
Hmm, halusin olla lapsena Peter Pan. Toisaalta halusin kasvaa niin isoksi, että ylettäisin keittiön kaapin ylähyllyille ilman apua. Lienee kompromissi näistä, että vanhenen kuin vanhenenkin, mutta en edelleenkään yletä niille hyllyille. :D Mutta niin, tuulessa on jotain kiehtovaa. Se on aina erilainen. :)
VastaaPoistaOlen keskovertoa pidempi, mutta silti minulla on keittiöjakkara keittiössä. Se on mainio työväline, koluta niitä ylähyllyjä.:)
PoistaKun minä olin nuori, lohduttauduin sillä, että vanhempana (ainakin jo 50-v.) olisin kokenut ja viisas, ja siksi elämä olisi moninverroin helpompaa. Hmmm... täytyy antaa vielä armonaikaa itselle - 10 vuotta? 20?
Onneksi leikkiä voi sentään aina - aikuisenakin, vaikkei Peter Pan olisikaan.