Kuun lumoa

Kun täysikuu nousee taivaanrannan takaa suurena ja loistavana, sitä ei voi olla katsomatta eikä ihailematta. 

Ja niin se on aina ollut, kuu on pysäyttänyt ihmiset ihmettelemään sitä. Ympäri maailmaa.

Luonto on aina toiminut symbolien lähteenä, ja Kuukin on yksi symboli muiden joukossa.

Useimmiten Kuu tulkitaan naiselliseksi, koska se ottaa passiivisesti auringonvaloa vastaan ja heijastaa sitä, lainavaloa, Maan pinnalle. Jo suomalainen sana kuukautiset kertoo, että nainen ja Kuu liitetään yhteen täällä Suomessakin.

Vanhan roomalaisen uskomuksen mukaan Kuu taas oli Taivaan kuningatar ja kristinuskossa Kuu symboloi Neitsyt Mariaa. Naispuolisia kohteita molemmat.

Mutta joillakin kansoilla kuulla on ollut miehinenkin mielikuva. Luin, että muinoin germaaneilla Kuuta kutsuttiin Maniksi eli Auringon veljeksi. Mutta miehinen mielikuva Kuusta, on paljon harvinaisempi kuin naisellinen mielikuva.

Kuuta käytetään, ja on käytetty, symbolina paitsi eri uskonnoissa myös eri kulttuureissa. Monien islamilaisten maiden vaakunoissa löytyy kuunsirppi ja löytyy se monista eurooppalaisten aatelis- ja kaupunkivaakunoistakin. 
  

Tavallinen kuusymboli on ollut kaksoiskirves, jonka terät on taivuteltu kuunsirpin muotoisiksi. Kaksoiskirves ja kuunsirpin muotoinen jousipyssy olikin antiikissa naissotilaiden amatsonien ase.

Vaikka esimerkiksi kristillisessä symboliikassa Kuu onkin yleensä tulkittu myönteiseksi asiaksi, niin kansanuskomuksissa asia on toisin. Koska Kuu paistaa yöllä, se on yhdistetty pimeyden voimiin. Niinpä esimerkiksi noitien on uskottu saavan voimansa Kuulta.

Kansanuskomukset ovat mielenkiintoisia, ja kaiken maailman sanonnoilla on taitavasti ohjailtu ihmisiä oikeilla poluille ja karttamaan vaaratilanteita, varsinkin menneinä aikoina. 

Kerran parikymppisenä hehkutin äidilleni, kuinka täysikuun aikaan oli ulkona niin valoisaa, että siellä pystyisi vaikka lukemaan kirjaa. Kerroin, kuinka teki mieli vain lähteä ulos kävelemään ja ihailemaan öisiä maisemia. Äitini nauroi ja tokaisi minulle puhelimessa: " Kuu paistaa komeasti, kuollut nauraa makeasti." Se oli siinä! Vanha sanonta iskeytyi jonnekin syvälle mieleni syövereihin ja muistuu nykyäänkin aina mieleeni kauniina kuutamoöinä. Lähden kyllä kuuta ihailemaan pimeällä, mutten mielelläni yksinäni.

Tätä kuunpimennystä kuitenkin katselin ja kuvasin yksinäni. Omalla pihallani, 20 asteen pakkasella, aamuyöllä. Kun kiinnostus ja into ovat tarpeeksi kovia, pienet pimeänpelotkin häviävät.

Maata kiertää vain yksi kuu, Marsia jo kaksi. Jupiterin ympärillä on ainakin 79 tunnettua kuuta. Kuinka valoisat yöt siellä onkaan, vaikka Jupiter onkin paljon kauempana Auringosta kuin Maa. Ajatella, jos Maata kiertäisi toistakymmentä kuuta yhden sijaan...

Kuu valaisee myös ympärillään olevat pilvet. Entä, jos Maata kiertäisi useampi Kuu? Kuinka valoisaa meillä täällä öisin olisi? Minkälaiset vuorovedet?

Kuu ei ole pelkästään taivaankannen kaunistus, vaan se vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan täällä Maan päällä. 

Mistä esimerkiksi johtuu, että samat tutut Kuun kasvot näkyvät yö yön jälkeen meille kaikille. Se johtuu siitä, että Kuu on vuorovesilukkiutunut Maan kanssa eli Kuusta on kääntynyt Maahan päin aina sama puoli. 

Kuu saa aikaan myös maapallolla vuorovesi-ilmiön, kun Kuun vetovoima kohdistuu maanpintaan. Se saa merenpinnan kohoamaan kohti Kuuta. Vastakkaisella puolella Maata Kuun vetovoima on heikoin, joten vedenpinta loittonee Kuusta ja kohoaa sielläkin. 

Myös Aurinko vetää Maan vesimassoja puoleensa, muttei yhtä voimakkaasti kuin Kuu. Auringon vetovoima korostuu kuitenkin uudenkuun ja täysikuun aikana, jolloin Aurinko, Kuu ja Maa ovat samassa linjassa. Silloin Auringon ja Kuun vetovoimat vahvistavat toisiaan. Tällöin nousuvesi on poikkeuksellisen voimakas. 

Vuorovesi-ilmiö vaihtelee paljon myös paikallisten tekijöiden kuten maan ja meren jakautumisen ja rantaviivan muodon mukaan. Myös tuuli vaikuttaa vuoroveden korkeuteen. Muun muassa Itämeressä vuorovesi-ilmiötä tuskin huomaa toisin kuin Fundynlahdessa Kanadan itärannikolla, jossa nousu- ja laskuveden ero on keskimäärin 15 metriä.

Kuun meret eli basalttitasangot ja graatterit.

Kuun eri vaiheilla väitetään olevan vaikutusta myös kasvien kasvamiseen vaikuttamalla sen nestevirtauksiin nousevasti tai laskevasti.

Yläkuun aikana  esimerkiksi kylvetään ja istutetaan maan päällistä satoa tuottavat kasvit ja alakuun aikana muokataan maa viljelykuntoon. Kuukalenterin mukaan toimiminen on ihan oma alansa ja perustuu perinnetietoihin. Siihen olisi ihan hauskaa tutustua tarkemmin itsekin lukemalla aiheesta kirjoja ja tekstejä, sillä jos Kuu saa aikaan vuorovesi-ilmiön, miksei se vaikuttaisi myös kasvien nesteisiin. Se tuntuisi loogiselta. 

Kuun väitetään vaikuttavan myös kasvien elämään.

Ja ajatella, että Kuu on ainut taivaankappale Maan lisäksi, jonka pinnalla ihminen on kävellyt.  Silti, jo ennen kuukävelyä, nimenomaan Kuusta kirjoitettiin ja laulettiin, sitä valokuvattiin ja siitä maalattiin tauluja. Ja tehdään niin yhä. Ei Marsista tai Saturnuksesta. Ei edes Auringosta samalla lailla, vaikka Aurinko on koko elämän ehto maapallolla. Mikä Kuussa oikein lumoaa?

Joskus kuunsirppiä tuskin huomaa taivaalla. Varsinkin, kun on kaunis ja lämmin kesäyö järven rannalla eikä Aurinkokaan ole vielä kokonaan laskenut, kuten alla olevassa kuvassa.

Joskus Kuuta tuskin huomaa, vaikka se on noussut korkealle taivaalle jo aikoja sitten. Aina Kuu ei ole pääosassa.

Mutta joskus taas Kuun valo tuntuu kaksinkertaistuvan veden äärellä, kun se heijastuu siihen ja luo kuunsillan veteen. Kuunsiltaa pitkin on tullut uitua joskus lapsena ja nuorena - ja ne olivat hienoja hetkiä. Ainakin kuvittelimme niin, sillä olimme Kuun lumoissa. Sen taikapiirissä.

Eli nautitaan täysin rinnoin kauniista kuutamoöistä, eikä mietitä kuolleita! Otetaan ilo irti luonnon pienistä ja suurista ihmeistä.