Mustion linnan puisto

Tällaisissa vanhoissa kartanon puistoissa on jotakin erityistä, mitä ei löydy mistä tahansa. Täällä huokuu kaikkialla historian havina.

Edessä valkoinen Edelfelt-hotelli, jonka on suunnitellut Albert Edelfelt 1800-luvulla. Takana Mustion linna, joka toimii museona.

Sen, historian, näkee vanhoissa ja suurissa puissa, rakennuksissa ja rakennelmissa. Niin moni pieni ja suuri asia jokapuolella kuiskii ajasta, jolloin rakennuttajilla oli niin paljon vaurautta ja tietoa, että tällainen paikka oli mahdollista suunnitella, rakennuttaa ja ylläpitää.

Tällainen paikka ei ole koskaan yhden perheen kokoinen eikä yhden aikakauden mittainen, vaan tuntuu, että omistaja on paikkaa varten. Pitämässä siitä huolta ja kehittämässä sitä eteenpäin.

--------------------------------------------

Tällaisen paikan omistajia 
rasittaa ylisukupolvinen vastuu.

 

---------------------------------------------

Mustion kartano on ollut olemassa jo 1600-luvulta. Kun uusi päärakennus, nykyisin keltainen museotalo, oli valmistunut 1700-luvun lopulla, vanha päärakennus purettiin. Ja uusi aikakausi alkoi. Mustion linna on ollut Linderin suvun hallussa yli 200 vuotta lukuunottamatta yhtä 45 vuoden ajanjaksoa, jonka jälkeen se ostettiin suvulle takaisin. Mutta siitä myöhemmin lisää.

Hotelli- ja museorakennusten ympärillä avautuu laaja englantilaistyylinen puistoalue eksoottisine puineen, nurmikoineen ja käytävineen.

Mustion linnan laaja puisto rakennettiin alunperin barokkityyliseksi puistoksi, mutta muutettiin myöhemmin 1800-luvulla englantilaistyyliseksi maisemapuistoksi.

Puistossa kasvaa paljon vanhoja ja eksoottisia puita, joita on aikoinaan tuotu sinne ulkomailta asti. Osa näistä puista kasvaa siellä vielä tänä päivänäkin, kuten korkkipuu ja amerikanpähkinä. Puistossa kasvaa myös vanhoja kanadantuijia, siperianpihtoja ja kanadanhemlokkeja, muutamia mainitakseni.  

Mustion linnan puisto onkin yksi Suomen suurimmista yksityisistä puistoista ja avoin yleisölle ympäri vuoden. Varsinkin kesällä paikalla on paljon turisteja. Mutta puisto on kaunis ympäri vuoden ja löysinkin www.kotipuutarhuri.fi -sivuilta artikkelin, jossa on huikaisevan kauniita kuvia huurteisesta Mustion linnan puistoalueesta. Juuri sellaisia, joita haluaisin itsekin ottaa. Kannattaa käydä katsomassa! 

Puisto eikä puutarha ole mistään kotoisin, jollei siellä ole penkkejä, joille istahtaa levähtämään ja katselemaan ympärilleen. Nauttimaan kauniista näkymistä.

Nautin aina saadessani kävellä tämän kaltaisessa maisemassa, joka on avara ja selkeä, hyvin hoidettu. Katselin joku aika sitten A Little Chaos-draamaelokuvan, joka kertoo Ranskan Versaillesin puutarhasuunnittelijoista. Mieleeni jäi lausahdus, jonka paikan pääsuunnnittelija sanoi:

---------------------------------------------------------------------------

"Jumala laittoi meidät ensin puutarhaan. 

Kun menetimme Eedenin, 
meidän pitää etsiä ja luoda se uudestaan."

---------------------------------------------------------------------------

Niinpä! Kuinka moni meistä kotipuutarhureistakin sitä tekee jatkuvasti omalla pihallaan ja puutarhassaan. Luo sitä paratiisia itselleen ja perheelleen.

Paratiisi on paikka, missä on otolliset olosuhteet elämiselle ja kasvamiselle. Ja yksi tärkeimmistä elementeistä siellä on vesi. Vesielementti antaa pihalle aina oman hienon lisänsä. Suihkulähteet ja lammet ovat ihan kivoja, mutta mikään ei korvaa luonnon omia puroja, jokia ja järviä. Tai meren rantaa.

Mustionjoen rantaa lähellä pientä huvimajaa.

Mustian linnan puisto- ja ruukkialuetta halkoo kiemurteleva, luonnon muovaama joki, Mustionjoki, joka myös Karjaanjokena tunnetaan. Joki laskee lopulta mereen Suomenlahdella, mutta ennen sitä sen vesi virtaa neljän eri vesivoimalan lävitse.

Kuva otettu Mustion alueen info-taulusta. Kuvasta näkee hyvin paitsi keskeisten alueiden polkuverkoston ja rakennukset, myös sen, kuinka keskeinen elementti Mustionjoki alueella on. Numero 11 kohdalla on kelluva lummepolku.

Tiesitkö muuten, että Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan Mustionjoki on Etelä-Suomen tärkein simpukkajoki. Minulle tuo oli aivan uusi tieto. Kaikkea sitä oppiikin blogia kirjoittaessa. Niin paljon uusia asioita.

Mustionjoelle on linnan alueella todellakin rakennettu kelluva, yli 100 metriä pitkä lummepolku. Puista polkua pitkin kävellessä pääsee ihailemaan valkoisia ja punaisia lumpeita aivan vierestä, aivan niiden keskelle. Siinä kävellessä mietin, tältäkö se tuntuu, käveleminen ns. vetten päällä, aivan veden tasalla. Mutta hieno idea, kaiken kaikkiaan.

Tässä kuva kelluvasta lummepolusta, joka on 100 metrin pituinen. Alla punaisia lumpeenkukkia.

Mustionjoen varrelle on myös rakennettu huvimaja, joka tyynellä säällä heijastuu kauniisti joen vedenpintaan. Siellä istuessa voi hetken levähtää ja ihailla ympärille levittäytyvää jokimaisemaan.

Huvimaja on pieni, antiikintyylinen rakennus. aikaisemmin näitä pieniä huvimajoja on ollut alueella useampikin.

Lähellä huvimajaa on rakennettu valkoinen Rakkauden silta joen ylitse ja sitä pitkin pääsee joen toisella puolella sijaitsevaan Temppelirakennukseen. Harmikseni sillä kertaa rakennuksen ovi oli lukossa, mutta näköalat Mustion puiston alueelle olivat sieltä temppelimäeltä hienot.

Retkipäivänä oli aurinkoinen ilma ja parhaan kuvan Temppelistä sainkin heijastuksen kautta. Valkoinen silta on nimeltään Rakkauden silta ja se sijaitsee ihan lähellä valkoista huvimajaa.

Kuten alussa jo kirjoitin, pihalla seisoo edelleen hyvässä kunnossa ja Museoviraston suojelun kohteena oleva keltainen, puinen päärakennus, Mustion "linna".  Rakennus on rakennettu 1700-luvun lopulla ja sen rakentaminen kesti kymmenen vuotta. Rakennuttajana toimi Magnus Linder II.

Mustion linnan on omistanut Linderin suku yli 200 vuotta lukuunottamatta 45 vuoden ajanjaksoa, jolloin Magnus Linderin vanhemmat möivät paikan avioeron vuoksi. Vuonna 1985 Magnus Linder osti lapsuudenkotinsa takaisin ja kunnosti jo huonokuntoiseksi menneen ja tyhjillään olleen paikan nykyiseen loistoonsa. Eikä se pieni työ ollutkaan, sillä kustaavialaisia huonekaluja ja tauluja piti etsiä ja ostaa kartanoon Ruotsia myöten.

Mustion linna seisoo tänä päivänä komeana ja hyväkuntoisena, ja on Museoviraston suojelema. Vasemmalla edessä kopio Nukkuva Fauni -patsaasta. Näitä patsaita on ympäri puistoa.

Nykyisin Mustion linna on säätiöity ja paikkaa on hoitanut vuodesta 2010 lähtien Magnus Linderin poika Filip Linder vaimonsa Christinen kanssa.  He pyörittävät Mustion linnassa matkailualan yritystä - ympäri vuoden. He haluavatkin muistuttaa, että Mustion linna ei ole vain kesäkohde, vaan siellä on ympärivuotista hotellitoimintaa, kokous- ja koulutustiloja, ravintola sekä kesäteatteri. Ja tietenkin museo, joka on auki etupäässä kesäaikana.

Joten työsarkaa heillä riittää, jotta paikan pystyisi jättämään vielä seuraavillekin sukupolville, sillä avioparilla oli vuonna 2010 kolme alle kouluikäistä tytärtä. Christine sanoikin Kotiliesi haastattelussa, että paikoilleen ei saa jäädä, vaan aina pitää keksiä jotain uutta. Siinä olen niin samaa mieltä, koski se mitä asiaa tahansa.

 

Tämä patsas on kopio Versaillesissa olevasta Metsästyksen jumalatar Diana ja hänen koiransa -patsaasta.

Itse puisto on avoinna ympäri vuoden eikä siellä käymisestä tarvitse maksaa pääsymaksua. Itse olin kuvanottovuonna 2015 järjestetyllä kasviretkellä paikanpäällä eli maksava asiakas. Retkeen kuului myös ruokailu, muttei museokierrosta.

Ja siellä minun pitäisi vielä käydäkin, tuossa keltaisessa kartanorakennuksessa. Ehkä ensi kesänä, jonakin kauniina kesäpäivänä. Ja puistoonkin voisi tutustua tarkemmin, sillä se on lähes 20 hehtaarin kokoinen, enkä ole nähnyt siitä kuin pienen osan. Siis ensi kesään...

Joku kaunis kesäpäivä palaan Mustion linnan puistoon katsomaan, kasvatetaanko siellä vielä samoja kesäkukkia kuin vuonna 2015. Muun muassa.