Ajatuksia sumusta

Tiistaiaamuna ajelin autolla kaupungille päin ja jäin matkalla ihailemaan pellolla näkemääni sumua. Sumuverho oli paksu ja se peitti alleen melkein kaiken. Vain joitakin pieniä yksityiskohtia nousi esille sieltä valkoisuuden keskeltä.

Kuinka rakastankaan sumuisia maisemia!

Sumu nostaa maisemasta esille asioita, joita ei välttämättä yleensä edes huomaa. Ja tekee siitä taideteoksen. Jos haluat.

Sumu on oikeastaan pilvi, joka koskettaa maata. Se on vain pienen pieniä vesipisaroita, jotka leijailevat ilmassa. Se voi olla haihtumissumua, siirtymäsumua tai sekoitesumua, säteilysumuakin. Se voi olla vain ohutta utua tai jääsumua, jota esiintyy kovilla pakkasilla.

Minulle sumu on myös jotakin muuta, jotakin hienoa, sillä se luo maiseman uudeksi. Se nostaa esille jonkin yksityiskohdan ja saa muun katoamaan. Se maalaa maisemaa isolla pensselillä.

Siksi pidän sumusta.

Keskellä takana on lähes tunnistamaton lato ja sen vasemmalla puolella jotakin pusikkoa, oikealla metsästystorni. Ja ympärillä loputon valkeus.

Lehdetön koivu kasvaa ojassa keskellä peltoa. Puu nukkuu vielä talviunta ympärillään pelkkää tyhjyyttä. Koko maisema näyttää nukkuvan.

Maisemassa näkyy vain se, minkä maalarikin maalaisi. Sillä maalari ei taltioi kaikkea sitä, minkä kamera. Kamera taltioi kaiken, kunnes kuvaaja poistaa ylimääräisen, jos poistaa. Joskus oleellinen ei nouse edes kunnolla näkyville. Kaiken sen muun turhan tiedon keskellä.

Niin paljon turhaa on ympärillä. 

Valokuvissa kuin omassa elämässäkin. 

Varhain eräänä lokakuisena aamuna maisemaa pehmensi utu. Utu on sumun kevyempi versio.

Sumu tuo monesti esille yllättäviä yksityiskohtia, joita muuten ei edes huomaisi. Ja sen ympärillä on niin paljon tyhjää tilaa. Tilaa, jonne katse jää lepäämään. Ja kun katse lepää, mielikin lepää.

Siksi pidän sumusta. 

Aina sumu ei peitä kaikkea verhonsa taakse, vaan vain pehmentää maisemaa. Tekee siitä unenomaisen.

Tuttukaan maisema ei sumussa näytä enää tutulta, vaan joltakin muulta. 

Se näyttää ajatukselta. Selkeältä, kristallinkirkkaalta ajatukselta. Josta kaikki turha on poissa.

Siksi pidän sumusta. Se yksinkertaistaa kaiken. Tuo esille vain sen oleellisen. 
Sillä maailman kauneimmat asiat ovat yksinkertaisia asioita.

Kuinka moni on halunnut lähteä vain kävelemään kasteiselle ja sumuiselle kukkaniitylle? Keskikesällä, jonakin tyynenä kesäaamuna.

Siksi rakastan sumua. Ja sumuisia maisemia.