Kultarannan muotopuutarha

Kuljin Kultarannassa, tasavallan presidentin kesäasunnon muotopuutarhassa, ja ihailin sen harmonisuutta.  Ihailin sen tasapainoisuutta, symmetrisyyttä ja selkeyttä. Kuinka rauhoittavaa siellä olikaan kuljeskella!

Hyvin klassinen kuva Kultarannan Medaljonki-muotopuutarhasta. Puutarha levittäytyy symmetrisesti keskiakselinsa molemmille puolille. Kaikki on harkittua ja hyvässä järjestyksessä. Kuin Versailles pienoiskoossa... Kuvan edessä Ruusutarha, jonka kukat ovat kaikki punasävyisiä.

Paikan perustaja, Alfred Kordelin, rakasti ruusuja. Niitä oli aikoinaan suunniteltu istutettavaksi puutarhaan 7500 kappaletta, mutta siitä suunnitelmasta on luovuttu. Tänä päivänä ruusuja kasvaa puutarhassa noin 3500.

Kultaranta on 45 hehtaarin kokonen alue, joka on jaettu kolmeen eri osaan: muotopuutarhaan, metsäpuutarhaan ja hyötytarhaan. Pelkästään muotopuutarha  on jo lähes 16 hehtaarin laajuinen. Siellä on mm. ruusutarha, puna- ja sinitarha, pergola, huvimajoja, vesialtaita ja kuusiaitojen ympäröimä diplomaattikäytävä. 

Tässä kuvassa näkyy hyvin tämän muotopuutarhan kukkapenkkien idea. Penkit ovat suorakaiteen tai puoliympyrän muotoisia ja yksivärisiä. Puutarha koostuu huoneista, ns. väritarhoista, joissa on jokaisessa eri väriteema. Tässä kasvaa pelkästään valkoista markettaa eli pensaspäivänkakkaraa. Yksinkertaista ja selkeätä, mutta silti niin kaunista. Takana kaareva uusklassinen pergola.

Pergolasta näkymä kohti graniittilinnaa, Villa Kultarantaa. Tätä osaa Medaljonki-puutarhasta kutsutaan Suomi-tarhaksi sinivalkoisen värimaailmansa vuoksi. Keskellä on Johannes Haapasalon Lohdutus-patsas, joka näkyy hyvin ylemmässäkin kuvassa.

Suuret lumipallodaaliat ihastuttavat istuinryhmän vierellä Suomi-tarhassa.

Kävin perjantaina kahdesti puutarhakierrroksella: ensin kello kolmelta opaskierroksella ja kuudelta ilmaisella omatoimikierroksella. 

Puutarhakierrokset on mahdollistanut paikan varsinainen perustaja, Alfred Kordelin, joka rakennutti alueen itselleen kesäasunnoksi 1900-luvun alussa. Perheettömänä miehenä hän määräsi testamentissään, että puutarhan on oltava avoin yleisölle kerran viikossa kesäaikana. Ja sitä toivetta on kunnioitettu. 

Medaljonki-muotopuutarhan Sinitarha. Patsaan takaa onkalosta pääsee kuusiaidan välissä sijaitsevaan käytäväverkostoon, joita kutsutaan diplomaattikäytäväksi.

Kultarannassa on yksi Suomen vanhimmista hoidetuista kuusiaidoista, ja se on istutettu vuonna 1916. Se on noin 860 metriä pitkä ja paikoitellen jopa neljä metriä leveä. Ja omatoimisella kierroksella huomasin, että kuusiaita se vasta olikin mielenkiintoinen. Ja yllätyksellinen. 

Kuusiaita on satavuotias ja se näkyy paikoitellen pienenä ränsistymisenä, mikä tuo oman vivahteensa puutarhaan. Historian havinan.

Kuusiaita on nimittäin osalta matkaa kaksinkertainen ja kerrosten välissä kulkee käytäviä ja huoneita, ja olipa eräässä 'huoneessa' pitkä penkkikin istumista varten. Näitä käytäviä kutsutaan diplomaattikäytäviksi ja ne sijaitsevat Sinitarhan ja Punatarhan välissä. 

Kuusiaidan kasvaessa käytävät ovat muuttuneet ahtaiksi ja vaikeakulkuisiksikin, ja huomasin, että puutarhurit säilyttävät joissakin niistä esim. kastelukannuja ja -letkuja. Kuinka järkevää...

Seisoin kuusiaidan sisässä pienessä 'huoneessa'. Vasemmalla vanhempi nainen käveli kuusiaitojen välissä olevaa käytävää pitkin luokseni, keskimmäisessä kuvassa edessäni mies katseli muotopuutarhaa patsaan luona Sinitarhassa ja oikeanpuoleisessa kuvassa takanani avautui reitti lehmuskujanteen kautta merenrannalle.

Kesäkukat tähän muotopuutarhaan kasvatetaan kasvihuoneissa ja aivan vähän aikaa ennen kuin presidentti saapuu kesänviettoon, ne istutetaan paikoilleen. Näin kaikki on priimakunnossa, kun presidentti saapuu kesänviettoon.

Medaljonki-muotopuutarhan toinen pää, joka alkaa takana olevasta puistopaviljongista. Huomaa symmetrisyys ja kukkien yksivärinen, tulenpunainen väri. Tätä "huonetta" kutsutaan Punatarhaksi.

Yllä olevan Punatarhan hehkuvanpunaisia pauliinapegonioita.

Tällä hetkellä puutarhassa työskentelee peräti 19 puutarhuria kesäaikana, talvella vain neljä. Puutarhureiden lisäksi nurmikoilla pyörii vielä kaksi robottiruohonleikkuria, jotka onkin todettu hyvin ahkeriksi "työntekijöiksi".

Kun ihmiset tulivat tutustumaan omatoimisesti paikkaan perjantai-iltana, osa puutarhureista (?) oli paikalla sivummalla hienovaraisesti vartioimassa vierailijoita siviilivaatteissaan. Ainakin näytti siltä, vaikkei sitä mainostettukaan. 

Myös oppaita oli kehoitettu pitämään opastettavat ryhmänsä kasassa, ettei kukaan piiloudu pensaikkoon tms. Oppaamme kertoi eräästä oppaasta, joka oli käynyt komentamassa sivummalla olevaa vanhempaa herrasmiestä palaamaan takaisin ryhmäänsä. "Mutta minähän asun täällä!", mies oli vastannut. Hän oli Mauno Koivisto, sen hetkinen tasavallan presidentti.:))

Turvallisuudesta on pidettäväkin kiinni, sillä Kultarannassa asuu Suomen presidentti. Lisäksi siellä vierailee paljon arvovaltaisia vieraita. Vieraat saapuvat Kultarantaan meren rannalla sijaitsevaa Lehmuskujannetta pitkin, joka onkin tuttu kuva lehtien sivuilta. Lehmukset on istutettu 1917-1921 ja ne oli alunperin tarkoitus pitää matalana ja leikata muotoon, vaan kuinkas kävikään? Lehmuksia muotoleikataan vuosittain, että ne pysyisivät saman korkuisina. Pituutta kujanteella on 220 metriä.

Muotopuutarha muuttuu luonnonmukaisemmaksi metsäpuutarhaksi linnan ympärillä ja alueen reuna-alueilla.

Mutta metsäpuutarhaa minulla ei ollut mahdollisuutta päästä tarkemmin ja laajemmin katsomaan, eikä myöskään paikan kasvihuoneita. Sääli, sillä se olisi ollut todella mielenkiintoista. Ehkäpä joku muu päivä - jollakin yksityisellä opaskierroksella.

Illalla jo aurinkokin alkoi paistaa. Yksi Kultarannan huvimajoista, takana vapaamuotoisempaa metsäpuutarhaa. Kalliota ja saaristolaismäntyjä.

Parasta Kultarannassa ei ollut muotopuutarha, mielestäni, vaan vanha puusto, joka teki paikasta erityisen. Ihailin myös pylväshaapojen kiemuraisia ja koristeellisia oksia, joista otin lukuisia valokuvia.
 

Pylväshaapojen kiemuraiset oksat ja runkojen ulkonäöt viehättivät koristeellisuudellaan. Puut on istutettu 1960-luvulla eli ovat jo 50-60 vuotiaita.

                       
Paikka on myös hyvin luonnonläheinen ja yllätyinkin lintujen paljoudesta, mm. haarapääskyjä lenteli nurmikon yllä valtavasti. Valkoposkihanheja oli myös paljon, vaikka tekojoutsenia olikin laitettu puutarhaan hämäys- ja karkotustarkoitukseksi. Oravakin kiipeili puunrungolla ja puussa oli linnunpönttö. Aivan lähellä kesäasuntoa, pienen matkan päässä kioskin luona, näin puolikesyn ketunpoikasen, josta sain monen monta valokuvaa. Paikka kuhisi ihan oikeastikin elämää!

Kaunista yleisnäkymää Kultarannasta.

Puutarhurit ovat huomanneet ihmisten ottavan paljon valokuvia lähes tyhjältä hehtaarin kokoiselta ruohokentältä (näkyy osittain edellisessä kuvassa edessä ja vasemmalla), joka jää muotopuutarhan ja Ketju-väylän väliin. Ja miksi? Koska siellä ahkeroivat robottiruohonleikkurit ja ne kiinnostavat ihmisiä. Kultarannassa on niitä kaksi kappaletta ja niille on annettu nimetkin: vanhempi on Viljami ja uudempi Anselmi. Ainakin vuonna 2016.

Kultarannan puistoon tehtiin 1964-1965 kunnostussuunnitelma ja samalla Maj-Lis Rosenbröijeri suunnitteli puutarhaan uuden alueen, Ketjun. Ketju on modernimpi versio Diplomaatti-muotopuutarhasta, muttei yllä lähellekään edellisen kauneutta.

Ketju-muotopuutarhan keltatarhassa on vain keltaisia kukkia. Ketju-muotopuutarha on  saanut nimensä siitä, että kukkapenkit ja pensaat on sijoiteltu peräkkäin kuin ketjussa.

Kullankeltainen kesäpäivänhattu ihastuttaa.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävin Kultarannassa. Kannattiko ajaa pari tuntia suuntaansa käydäkseen siellä? Sanoisin, että kyllä kannatti. Lehtikuvat paikasta eri vierailijoiden kanssa saavat nyt aivan uutta ulottuvuutta, kun on käynyt paikan päällä. Ja olihan paikka kaunis ja yllätyksellinen. Opettavainenkin.

Suihkulähteen takana presidentin kesävirka-asunto, graniittilinna Villa Kultaranta, jonka on suunnitellut arkkitehti Lars Sonck. Tasavallan presidentin lippu on salossa, joten presidenttipari on paikalla. Linnan luona luonnonmukaisempaa metsäpuutarhaa mäntyineen ja kallioineen.

Kaksi perheetönä miestä, Kultarannan ja Aulangon rakennuttajat, molemmat, ovat aikoinaan avanneet puutarhansa ja puistonsa kaikelle kansalle iloksi ja opiksikin. Jättäneet jälkensä jälkipolville, itselle tuntemattomille ihmisille. Kiitos heille siitä! Ilon ja kauneuden jakamisesta niin monille ihmisille...
   

Sinisarjan kauniin sinivioletit kukat ilahduttivat sekä tullessa että lähtiessä Kultarannan parkkipaikalla.