28.7.2018

Kuunpimennys, verikuu

Tällaisina hetkinä, kuunpimennyksen aikana, astahdan minäkin kotini ovesta ulos ja kohotan katseeni kohti taivaankantta. Halusta nähdä täydellinen kuunpimennys, verikuu.

Täydellisestä kuunpimennyksestä en nyt saanut kuvaa, sillä Etelä-Suomessa taivas oli pilvinen. Mutta puolenyön jälkeen löysin sen, punaisen kuun taivaalta, kun Maa jo oli alkanut väistyä Auringon edestä.

Kuunpimennys herättää kysymyksiä; mikä sen saa aikaan? 

Se syntyy, kun Maa on Kuun ja Auringon välissä ja Maan varjo peittää Kuun. Eikä sitä tapahdu kerran kuussa kuten voisi luulla, sillä kuun rata on 5 astetta kallellaan. 

Mutta perjantain ja lauantain välisenä yönä oli täydellinen kuunpimennys ja aioin nähdä sen. Seuraavan kerran sellainen olisi nähtävissä vasta 21.01.2019. 

Maa siirtyi yhä enemmän Auringon ja Kuun välistä pois ja Auringon säteet pääsivät valaisemaan Kuun pintaa.

Ja mistä nimi verikuu tulee? 

Se tulee kuun punertavasta väristä. Auringonvalo nimittäin taipuu Maan ilmakehässä, ja pitkäaaltoisena punaiset ja oranssiset sävyt pääsevät tunkeutumaan Maan ilmakehän läpi täysvarjoon Kuun pinnalle. Toisin kuin lyhytaaltoinen sininen valo, joka hajoaa jo Maan ilmakehässä. 

Jos Maalla ei olisi laisinkaan ilmakehää, Kuu olisi pimennyksen aikana aivan pimeä. Edes punaiset valonsävyt eivät kulkeutuisi sen pinnalle.

Aurinko pääsee yhä enemmän ja enemmän valaisemaan ystäväämme Kuuta ja sen huomaa, kuinka se säteilee, kun Maan varjo pikkuhiljaa väistyy.

Punainen verikuu on herättänyt kautta aikojen ihmetystä ihmisissä. Useimmiten pelkoa ja taikauskoa. Onpa taas maailmalopun ennustajatkin vauhdissa.

Mutta on toisenlaisiakin uskomuksia.

Esimerkiksi Länsi-Afrikassa elävän batammalibakansan mukaan verenpunainen Kuu on merkki siitä, että Kuu on riidoissa Auringon kanssa. Joten tämä kansa on päättänyt toimia taivaankappaleiden riidan välittäjänä ja pyytää niitä tekemään  sovinnon. Samalla he sopivat myös omat, keskinäiset riitansakin. Tapa on kuulema yhä käytännössä.

Kuu on kuitenkin kuu, paistoi Aurinko siihen tai ei. Mutta auringonpaiste tekee siitä erityisen. Voiko niin sanoa?

Batammalibakansan tapa on hieno tapa, viisas tapa. Sen tavan voisi ottaa käyttöön muuallakin.

Riitojen päätyttyä mekin voisimme levittää hyvää mieltä ympärillemme ja toisillemme. Siitä hyötyisivät kaikki, eikö totta?

Täysikuuta ei voi olla huomaamatta. Se loistaa kirkkaana taivaalla heijastaen Auringon valoa Maan pinnalle. Yön pimeimpänä aikana. Meidän ihailevien silmiemme alla.


2 kommenttia:

  1. Hienot kuvat ja mielenkiintoinen tuo batammalibakansan uskomus! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!:)
      Batammalibakansan uskomus oli minullekin aivan uusi asia, jonka luin puolivahingossa Tieteen kuvalehden sivuilta. Artikkeliin pääsee mm. tämän postauksen Pelkoa ja taikauskoa -linkistä. Juttu on artikkelin lopussa.

      Poista