Jääharjanteet järven jäällä

Aamu valkeni valkoisena ja sumeana. Yöllä oli satanut lunta, ja satoi edelleenkin. Lämpötila oli plussan puolella ja oli tyyntä. Ilma oli leppeän lempeä, juuri sopiva pieneen ulkoiluun. 

Olimme mökillä Savonlinnassa, pikaisesti käymässä vain, mutta ulos oli silti päästävä käymään. Järven jäälle kävelemään. Kaiken sen avaruuden ja tyhjyyden keskelle. Pois loputtomien ärsykkeiden tulvasta.

Jo illalla olimme huomanneet jäällä outoja, pitkiä jääharjanteita, ja niitä, harjanteita, päätimme lähteä tarkemmin tutkimaan. Näin päivänvalossa, päätimme. Silloin se olisi turvallisempaa.

Jääharjanteet olivat korkeimmillaan yli metrin korkuisia. Tässä puolisoni kiipeilynäyte.

Huomasimme jo jäälle astuessamme, kuinka matalalla vesi oli. Rantakivet näkyivät laajana, leveänä reunuksena rannalla. Keväällä pääsisin siis taas keräämään kiviä. Etsimään rannalta ne kaikkein pyöreimmät ja kaikkein kauneimmat. Ja tuomaan niitä pihalleni. Koristeeksi.

Pari vuotta takaperin vesi ylettyi rantapuihin asti...

Mutta nyt vesi oli tosiaan harvinaisen matalalla, syynä luultavasti viime kesän kuivuus. Lunta on onneksi kuitenkin paljon, ja sulaessaan keväällä se nostaa veden pintaa. Tämä Saimaan järvi kuuluu onneksi myös ns. säännösteltyihin järviin, jonka vedenpinnan tasoa pystytään tarvittaessa muuttamaan juoksuttamalla vettä vähemmän tai enemmän. 

Mutta mikä oli saanut tämän jääharjanneilmiön aikaan?

Jääharjanne muodostuu, kun pakkaskelillä jää kutistuu synnyttäen railon, joka sitten jäätyy umpeen. Sään sitten lauhtuessa jää ei kuitenkaan mahdu laajenemaan entiseen mittaansa, vaan sen reunat nousevat ylös. Harjanteiksi.

Jääharjanteet syntyvät yleensä joka talvi suunnilleen samoille kohdille, ja voivat olla useita kilometrejä pitkiä. Niin kuin nytkin. 

Jääharjanne kulki mökkirantaa myötäillen, ylitti pienen lahden ja jatkoi matkaansa pitkän matkaa ison saaren rantaa pitkin, kunnes kääntyi kohti kauempana olevaa saarta. Ja sieltä jonnekin eteenpäin, en tiedä minne, sillä emme kävelleet niin kauas.

Toiseen suuntaan harjanne kääntyi mökkirannasta kohti järven selkää mutkitellen siksakkia, kunnes kääntyi kauemman saaren niemen kärkeä kohti jatkaen sieltä matkaa ties minne.

Jääharjanteet olivat jopa metrin korkuisia ja niissä oli lähellä rantaa jopa pohjakiviä kiinni.

Näihin harjanteiden aukkoihin sitten kurkistelimme puolisoni kanssa ja ihmettelimme ilmiötä. Kävelimme pitkin rantoja ja katselimme samalla maisemia, joita lumisade himmensi.

Jää oli nostanut rantakiviä maasta, kun se oli noussut harjanteeksi. Harjanteen alla oleva vesi oli tässä kohtaa jäätynyt uudelleen jääksi jään alle.

Jääharjanteiden kanssa täytyy kuitenkin olla aina varovainen. Ne muodostuvat railoihin, joiden lähellä jää on yleensä ohuempaa. Varsinkin hämärän ja pimeän aikana, tai lumisateen aikana tai sen jälkeen, on varsinkin moottorikelkalla tai autolla railoon tai harjanteeseen ajettaessa sattunut pahojakin onnettomuuksia. Hukkumisia ja luunmurtumia.

Oikealla paikallinen kalastaja moottorikelkkansa kanssa. Toinen kokoonpano oli kaempana järvenselällä. Paikalliset yleensä tuntevat vesistönsä kuin omat taskunsa ja osaavat varoa.

Mutta me, puolisoni ja minä, emme halunneet paljoa onnettomuuksia nyt miettiä, vaan ihmetellä kaikessa rauhassa meille uutta ilmiötä. Ja katsella rauhallista, lumista maisemaa. Nauttia lopputalven lempeästä ja kosteasta ilmasta.

Vaikka täytyy myöntää, että kevät- ja kesäaika nousee jo välillä mieleen, aivan silloin tällöin, sillä talvea ja lunta on ollut jopa kylläkseen asti. Nautin kuitenkin tällaisinä hetkinä vielä täysin talvesta ja talviajasta. Ja vastasataneesta lumesta.

Lumi pehmentää kauniisti maisemaa. Välillä vastaranta näkyi selkeämmin ja lopulta se taas melkein katosi kokonaan, kun lumisade yltyi. Talvea kauneimmillaan, maaliskuussa.

Tarvitsen talvea, tarvitsen sen hiljaisuutta ja lepoa. Tarvitsen aikaa, jolloin voin tehdä kaikkia talvijuttuja ja talviharrastuksia. Tehdä kaikkea sellaista, mitä kesällä ei kerkeä eikä voi. Sillä kesällä on kesäjutut, talvella talvijutut.

Vielä ei onneksi tarvitse kokonaan herätä tästä talvihorroksesta. Ja hyvä niin, sillä kaikella on aikansa täällä maan päällä.

Ja muistakaa varoa paikkoja, joissa vettä näkyy jään päällä! Jään paksuus voi vaihdella paljon ihan lyhyellä matkallakin.